Kotina Hirsitalo

*Kaupallinen yhteistyö: Rudus*

Vaikka koti on ollut valmis jo useamman vuoden, on se tuntunut tähän syksyyn saakka enemmän ja vähemmän rakennustyömaalta, koska koko pihamaa on ollut käytännössä vain epämääräinen hiekka- ja murskekenttä. Nyt kun piha on valmis, muutos on valtava ja välillä pitää vilkaista ihan useamman kerran pihalle, että tuossako se nyt tosiaan on? Vihreä nurmikko, kauniit pihakivetykset ja puita sekä pensaita, jotka pääsevät tulevina kesinä loistoonsa.

Pihakivillä on aivan erityinen rooli meidän pihassa; ne muodostavat pihallemme raamit ja erilaisia pihakiviä onkin hyödynnetty todella monipuolisesti. Kaiken kaikkiaan Ruduksen kiviä käytettiin pihallamme yhteensä 50 000 kg, eli ihan valtava määrä. Viimein saan esitellä, millaisen muodonmuutoksen meidän piha koki parin kesän aikana ja mitä kaikkea saimme pihakivillä aikaiseksi!

Tärkeintä on hyvä suunnitelma ja pohjat

Rakensimme koko pihan itse hartiapankkivoimin ja parin kesän kokemuksen perusteella sanoisin, että tärkeintä pihan rakentamisessa on varhainen suunnittelu ja hyvät pohjat.

Erityisesti uudiskohteessa, kuten meillä, pihasuunnittelu kannattaa aloittaa samalla, kun koko talon suunnitelmat. Näin pihasta saa mahdollisimman paljon irti ja pohjatyöt hoituvat samalla kuin tontin muut maatyöt. Meillä oli alustava pihasuunnitelma valmiina jo ennen kuin aloitimme talon rakentamisen. Tiesimme siis jo varhain, miten eri toiminnot jakautuisivat pihalle ja missä menee kulkureitit. Näin pystyimme suunnittelemaan työjärjestyksen fiksusti, asentamaan eristeet sekä vaihtamaan kantavat maakerrokset kulkuväylille valmiiksi jo talon maatöiden aikana. Samalla varmistimme myös hyvät ja routimattomat pohjat tuleville pihakivetyksille. Huolella tehtyjä pohjatöitä ei voi liiaksi korostaa, niihin todella kannattaa panostaa!

Hyvin suunniteltu on paitsi puoleksi tehty, myös melko varmasti puolet enemmän tehtävää. Ainakin meidän pihasuunnitelmat kasvoivat sitä mukaan, kun niitä tehtiin. Perustelimme paisuvia suunnitelmia sillä, että teemme pihan kerralla kuntoon, niin ettei tulevina kesinä tarvitsisi tehdä kovin suuria muutoksia, vaan isoimmat toiveet pihan suhteen olisi huomioitu alusta saakka ja ehtisimme myös nauttia valmiista pihasta. Tässä alustava pihasuunnitelma, joka hioutui matkan varrella:

Helppohoitoinen piha

Millaisia toiveita meillä oli pihan suhteen? Ensinnäkin se kuuluisa helppohoitoisuus, jota lähes kaikki toivovat. Meille helppohoitoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pihaa tarvitsisi hoitaa ollenkaan tai että se olisi tylsä ja yksinkertainen. Meille helppohoitoisuus tarkoittaa, että nurmikkoalue on mahdollisimman yhtenäinen ja helposti leikattava ja istutusalueet on rajattu, niin ettei piha ole täynnä yksittäisiä puita, pensaita tai muita istutuksia.

Helppohoitoisuuden lisäksi toiveena oli:

- Käytännöllisyys

- Kestävyys

- Moderni ilme

- Kerroksellisuus

- Näkösuoja ja vehreys

- Kaarevat muodot ja pyöristetyt kulmat (tuovat ihanaa leikkisyyttä ja rentoutta!)

Kun lopullista pihasuunnitelmaa alettiin toiveiden pohjalta hiomaan, ymmärsimme pihakivien olevan siinä hyvin isossa roolissa. Niiden avulla voitaisiin toteuttaa hyvin monta meidän vaatimuslistalla ollutta toivetta. Jo aiemmilta asuntomessuilta mieleen oli jäänyt eräs Ruduksen pihakivi, joten tuumasta toimeen ja yhteys Rudukseen. Heidän asiantuntija auttoi meitä valitsemaan sopivat tuotteet huomioiden meidän toiveet ja kivien käyttötarkoituksen.

Kivivalinnat

Kivien valinta lähti asuntomessuilta mieleen jääneestä pihakivestä. Vaikka pyörittelimme monia muitakin vaihtoehtoja, päädyimme lopulta ensirakkauteen eli Ruduksen mustaan Roomalaiseen kiveen. Laatoitimme sillä pihan pääkulkuväylän autokatokselta talon sisäänkäynnille ja kodinhoitohuoneen ovelle. Tärkeää oli huomioida, että kiven tulee olla 80 mm paksu, jotta se kestää varmasti auton painon ja sopii näin myös autokatokseen. Tumma sävy korostaa vaaleaa taloa ja sointuu mustaan etuoveen. Profiloitu pinta ja perinteisellä kuuden eri kokoisen kiven ladonnalla tehty kuvio antaa luonnollisen ja eläväisen vaikutelman. (Huom. Roomalainen ladonta vaatii sekä isojen että pienien kivien lajitelman!)

Rajauskiveksi valitsimme Laineri-reunakiven, joka sointuu Roomalaisten kivien kanssa täydellisesti. Väri ja pinnan profilointi ovat tismalleen samanlaiset. Mikä tärkeintä, ne toimitetaan lajitelmana eri mittaisia kiviä, joiden molemmat päät ovat pyöristettyjä mahdollistaen myös kaarevien muotojen tekemisen.

Lisäksi olin ihastunut asuntomessukäynneillä laattapolkuihin, joissa suuret betonilaatat on yhdistetty pieneen luonnonkiveen. Tällainen oli ehdottomasti saatava! Meille valikoitui tähän Ruduksen sileäpintainen harmaa Betonilaatta koossa 698x698 mm. Stressasin kovasti, miten harmaa betonilaatta sointuu tummaan Roomalaiseen kiveen, mutta huoli oli täysin turha; eri sävyt tuovat elävyyttä! Betonilaatta sointuu kauniisti myös kelottuneen lehtikuusiterassin kanssa. Pikkukiveksi laattapolulle valikoitui vesiseulottu 8/16mm lajike Someroa eli tutummin singeli. Laattapolkua reunustamaan halusimme huomaamattoman reunakiven ja valitsimme yksinkertaisen harmaan Betonireunakiven.

Ihastuimme laattapolulla käytettyyn someroon niin, että lopulta sitä tuli meidän pihalle koristeeksi useampaan paikkaan. Talon pohjoispäätyyn jäi reilun metrin levyinen suikale, johon teimme somerolla katetun istutusalueen. Etupihalle tontin rajalle teimme isomman rajatun havuistutusalueen. Someroa ja Laineria käytettiin myös piha-aitojen rajauksissa. Halusimme rajata kaikki piha-aidan aluset ja takapihalle tulevan pensasaidan, jotta kaupungin puolen niittykasvit ja rikkaruohot eivät leviäisi heti nurmikolle, eikä trimmeriä tarvittaisi aidan alusten leikkaukseen.

Vaikka en varsinaisesti ole mikään viherpeukalo, halusin meille yhden isomman rajatun perennapenkin. Päätimme, että se olisi hieman koholla muusta pihasta ja näin saisimme ripauksen toivottua kerroksellisuutta pihaan. Haaveilin myös penkin osalta kaarevista muodoista, joten siihen valikoitui Ruduksen musta Muurikko-muurikivi. Muurikolla on mahdollista tehdä monenlaisia muotoja, kunhan löytyy kärsivällisyyttä suunnitella muoto huolella. Tähän voi käyttää apuna Ruduksen Planneria, joka laskee tarvittavien kivien määrän. Nurmikon leikkuun helpottamiseksi rajasimme myös perennapenkin Lainerilla. Enää istutukset puuttuvat!

Peräkärrylle oli varattu paikka autotallin ja tontin rajan väliselle kaistaleelle, jota emme halunneet jättää pelkälle soralle, vaan valitsimme siihen Ruduksen Reikälaatan. Isojen reikien ansioista hulevedet pääsevät valumaan läpi, eivätkä kerry tontin rajalle. Reikälaatan voi täyttää esimerkiksi kivituhkalla tai mullalla, johon kylvetään nurmikko. Me täytimme sen kivituhkalla, sillä varjoisalla paikalla peräkärryn alla nurmikko olisi tuskin koskaan näyttänyt kovin edustavalta. Voisin kuvitella, että nurmikolla kylvetty Reikälaatta näyttäisi oikein veikeältä myös pihalla!

Kivillä rajattu kauneus

Loppujen lopuksi kiviä käytettiin meidän pihalla todella monipuolisesti ja äkkiseltään voisi luulla, että mahtuiko sinne enää mitään muuta! Istutusten ja nurmikon rinnalla kivet kuitenkin tuovat ryhtiä ja sitä paljon toivottua helppohoitoisuutta. Erilaisilla kivillä saa eroteltua alueita tehokkaasti ja kauniisti luoden sekä linjakkaita että kaarevia muotoja. Ne muodostavat pihan raamit ja kruunun pitkäksi aikaa.

Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen ja voimme todeta, että hyvä suunnitelma ja työjärjestyksen miettiminen palkitsi. En malta odottaa tulevia kesiä, kun pääsemme viimein nauttimaan pihasta!

Pystylamellit - nuo verhot, jotka jakavat mielipiteitä. Osa mieltää ne toimistoverhoiksi. Yhä useammalle ne ovat modernin kodin isojen ikkunoiden näppärät suojat.

Itse en ole koskaan ollut erityisen verhoihminen. Tykkään kyllä kauniisti laskeutuvista pitkistä verhoista, jotka pehmentävät tilaa, mutta minulle on aina riittänyt yhdet vaalean raikkaat verhot. En vaihda verhoja sesongin, vuodenajan tai minkään mukaan. Verhoilla on minulle kaksi merkitystä: visuaalisuus ja käytännöllisyys. Lamelliverhot ovat meille molempia näitä olokeittiössä. Muihin tiloihin sopii meillä muunlaiset verhot. Lamelliverhoja meille tuli yhteensä viiteen ikkunaan.

Lamelliverhoja valitessa täytyy tehdä yllättävän monta päätöstä, joista osa olisi hyvä olla mietittynä jopa jo ennen sähkösuunnitelman tekoa. Tässä postauksessa kerron millaiset lamellit meille valittiin ja miten niiden omatoiminen asennus sujui. Lopussa myös checklist lamellien valintaan.

Verhojen asennustapa

Lamelliverhoja ostaessa tulee ottaa ensimmäisenä huomioon, haluaako asentaa verhot seinään, kattoon vai ikkunankarmien sisäpuolelle.

Meillä isot kiinteät ikkunat mahdollistivat verhojen asentamisen ikkunan karmeihin. Näin ne ovat mahdollisimman huomaamattomat nipussa ollessaan eivätkä ikkunan eteen levitettyinäkään peitä kahden päällekkäisen ikkunan välissä olevia hirsiä. Mikäli ikkunoissa ei ole riittävän syviä karmeja (mielellään hieman yli verhon leveyden), ei niiden asentaminen karmien sisäpuolelle onnistu.

Olen nähnyt myös todella kivoja toteutuksia, joissa verhojen kisko on asennettu piiloon seinän viereen kattoon tehtyyn upotukseen. Sitäkin vaihtoehtoa kannattaa harkita, mikäli on se mahdollinen.

Verhojen säätäminen

Ennen lamellien tilaamista täytyy päättää kumpaan reunaan haluaa verhojen säätöketjut ja kumpaan reunaan haluaa lamelliverhot niputtaa kun ne eivät ole ikkunaan eteen levitettyinä. Tärkeintä tässä vaiheessa on tietää, haluaako sekä säätöketjun että verhonipun samalle puolelle vai vastakkaisille puolille, sillä tätä ei voi (ainakaan kovin helposti) vaihtaa enää jälkikäteen. Asennusvaiheessa yläkiskon voi kyllä vielä halutessaan pyöräyttää ympäri, jolloin siitä tulee peilikuva.

Meillä lamellit niputtuvat sekä ylä-, että alaikkunoissa nurkkaan, jotta ovat nipussa ollessaan mahdollisimman vähän maisemien tiellä. Jos paras maisema olisi suoraan edessäpäin, varteenotettava vaihtoehto on valita molemmille sivuille aukeavat verhot. Tämä on varmasti myös hieman makuasia, kummasta tykkää. Itse mallailin ihan vain valokuvan päälle piirtelemällä, että missä verhot näyttäisivät kivoimmalta ja olisivat vähiten maiseman tiellä. Merimaisemaa emme missään nimessä halunneet tukkia verhoilla.

Yläikkunoissa säätöketjut tulevat nurkkaan ja alaikkunoissa vastakkaiselle puolelle, jotta ketjut eivät sotkeennu toisiinsa. Kahden kuukauden käytön jälkeen en usko, että ketjut olisivat sotkeentuneet, vaikka olisivatkin olleet samalla puolella sekä ylä- että alaikkunoissa. Alemmissa ikkunoissa säätöketjut nimittäin jäävät karmien sisäpuolelle ja yläikkunoissa ketjut tulevat ulkopuolelle, koska ketjut ovat yläikkunoissa huomattavasti pidemmät, jotta niitä yltää säätämään.

Halutessaan lamellit saisi myös sähkökäyttöisinä, mutta tämä olisi luonnollisesti otettava huomioon jo sähkösuunnitelmaa tehdessä varsinkin hirsitalon kohdalla. Meillä verhoja säädetään normaalisti ehkä pari kertaa päivässä, eli aamulla auki ja illalla kiinni, joten sähkökäyttöisille ei olisi juuri ollut tarvetta.

Lamellien leveys

En ole tarkemmin selvittänyt löytyykö lamelliverhoja useammilla leveyksillä, mutta meidän toimittajalla niitä oli saatavilla kahta kokoa: 127mmja 89mm.

Valitsimme isoihin ikkunoihin leveämmät 127mm lamellit ja ruokapöydän takana olevaan kapeaan ikkunaan kapeammat 89mm lamellit. Tämä oli hyvä päätös, sillä isoissa ikkunoissa leveämmät lamellit vievät vähemmän tilaa ikkunasta nippuun vedettynä, kuin useampi kapea lamelli olisi vienyt. Kapeammassa ikkunassa puolestaan useampi kapeampi lamelli näyttää omaan silmään paremmalta kuin muutama leveä, vaikka vievät taas hieman enemmän tilaa nipussa ollessaan. Vaikka olokeittiö on yhtenäistä tilaa, ei verhojen leveyksien eroa huomaa varsinkaan, kun ovat ihan eri seinillä.

Meillä ikkunoiden karmien syvyys on 120mm, joka nipin napin riitti siihen, että verhot sai asennettua karmien sisäpuolelle. Koska verhoja ei voi asentaa ihan ikkunaan kiinni, jotta ne eivät hankaa ikkunaa, tulevat ne hieman karmin reunan yli. Tämä ei itseäni haittaa lainkaan, sillä verhot ovat aika harvoin ovat täysin kohtisuorassa ikkunaan nähden.

Kankaan valinta

Lamelliverhoja löytyy useilta eri valmistajilta, eri väreissä ja kuoseissa. Lisäksi on mahdollista valita kuinka peittävät verhot haluaa, tai kaipaako jopa ihan pimentäviä verhoja. Kaikki lisäominaisuudet luonnollisesti nostavat verhojen hintaa, mutta pelkkä väri ja tekstuuri eivät vaikuttaneet kustannuksiin.

Mallailimme pieniä mallipaloja kankaista kotona ja meille valikoitui simppeli sileäpintainen, luonnonvalkoinen kangas, vaikka pitkään ihailin myös sohvakangasta muistuttavaa tekstuuria. Kangas ei ole pimentävä, vaan kuultaa luonnonvaloa lävitseen, eikä tee olokeittiöstä synkkää ikkunoiden eteen levitettyinä.

Asennus

Lamelliverhot voi tilata valmiiksi asennettuina tai ilman asennusta. Me päädyimme asentamaan lamellit itse, sillä asennettuina ne olisivat olleet huomattavasti kalliimmat ja jouduimme joka tapauksessa tekemään telineet sisälle ikkunoiden pesua varten.

Täytyy sanoa, että asentaminen oli kyllä super helppoa! Eniten aikaa meni juuri telineiden kasaamiseen ja liikutteluun sekä ikkunoiden pesuun. Varsinaiseen lamellikiskon ja lamellien asentamiseen ei mennyt kuin ehkä 15min per ikkuna. Instagramista @kotina_hirsitalo tallennetuista tarinoista löytyy asennusvaiheet.

Checklist

Mitä tulee ottaa huomioon ja päättää lamelleja pohtiessa:

- Riittävätkö käsikäyttöiset lamellit vai onko tarvetta sähkökäyttöisille tai jopa ajastuksella toimiville verhoille

- Asennetaanko lamellit ikkunan karmeihin, seinälle vai onko kisko mahdollista upottaa kattoon piiloon

- Minkä levyiset lamellit haluaa

- Onko verhot nipussa ollessaan samalla vai eri puolella kuin säätöketjut

- Tarvitseeko pimentävät, tavalliset vai screenlamellit

- Minkä väriset lamellit haluaa

- Haluaako lamellimateriaalissa olevan tekstuuria

Näiden pointtien lisäksi on varmaan myös monta muuta seikkaa, jotka voisi huomioida, mutta nämä perustuvat omaan kokemukseeni. Mikäli sinulla on lisävinkkejä, jaa ne ihmeessä vaikka kommenttina, niin muutkin saavat vinkit käyttöönsä.

Kaikki valinnat vaikuttavat verhojen hintaan. Kaava on yksinkertainen: mitä enemmän haluaa hifistellä, sitä suolaisempi hinta. Alkuun hieman kauhistelimme lamelliverhojen hintahaitaria ylipäätään, mutta vertailtuamme muihin vaihtoehtoihin, oli nämä kuitenkin edelleen ykkösvaihto meille. Laadukas verhokangaskaan ei ole mikään ilmainen. Ymmärtääkseni lamelleja löytyy myös edullisempia versioita, mutta niiden laadusta minulla ei ole kokemusta. Kyse on pitkälti myös siitä, millaisen ilmeen kotiinsa haluaa. Raikkaat lamelliverhot tuo kivan kontrastin lämpöiselle hirrelle.

Oliko hintansa väärti?

Meillä isot etelän ja lännen puoleiset ikkunat tarkoittavat ihanan valon lisäksi valitettavasti myös auringon häikäisyä ja lämpöä. Onneksi suunnitteluvaiheen loppusuoralla jatkoimme kattolippaa myös etelänpuoleisten ikkunoiden kohdalla. Tämä auttaa jo melko paljon, mutta kyllä keväällä huomasimme, että aurinko lämmittää myös sisälle aika kovasti.

Epäilimme, että pelkät lamellit eivät lämpöä blokkaisi, koska järkeilimme, että kun lamellit ovat ikkunoiden sisäpuolella, on lämpökin ehtinyt ikkunoista sisälle. Mutta kyllä vaan on ollut huomattavasti viileämpää sisällä verhojen asennuksen jälkeen! Mikäli kaipaa enemmän suojaa auringon lämmöltä, kannattaa harkita myös ulkopuolelle asennettavia ratkaisuja.

Meille verhojen päätarkoitus oli saada yksityisyyttä. Varsinkin iltaisin, kun ulkona on pimeää, on mukava saada verhoilla näkösuojaa. Uudella alueella myös riittää uteliaita ohikulkijoita, joiden katseilta saa nyt suojaa. Kun verhot ovat vedettyinä ikkunan eteen, mutta hieman raollaan, sisältä näkee kivasti ulos, mutta ulkoa sisälle ei niinkään. Mielestäni lamelliverhot ovat myös kauniit. Luonnonvalo siivilöityy niiden välistä kivasti sisälle ja muodostaa valon ja varjon leikin lattialle. Lamelliverhot on myös siitä näppärät, että niissä on enemmän säätövaraa kuin tavallisissa verhoissa. Ne eivät ole vain auki tai kiinni, vaan niitä voi säätää raolleen ja lamellien kulmaa voi kääntää.

Kokonaisuudessaan pystylamelliverhot olivat meidän mielestä oikein onnistunut ja sopiva hankinta.

Asiakirjat – checked!
Myynti-ilmoitus – checked!

Kerroin blogissa aiemmin asunnon myyntiprosessista ja lupasin jatkaa, miten se meillä lopulta meni ja mitä siitä opimme.

Ensimmäinen yhteydenotto tuli jo kaksi tuntia asunnonmyynti-ilmoituksen jättämisen jälkeen. Hihkuimme innostuksesta ja siitä, että emme maksaneet välittäjälle tuhansia euroja asunnon myynnistä. Pelihän oli selvä!

Ensimmäinen opetus

Hyvin lähtenyt tarina vain jatkoi nousuaan, nimittäin saimme heti ensimmäisen yksityisnäytön jälkeen myös ensimmäisen tarjouksen. Koimme kuitenkin jo tässä kohtaa ensimmäisen opetuksen. Saamamme tarjous sisälsi useita ehtoja, joita välittäjän kautta otetuissa tarjouksissa ei varmasti koskaan olisi ehdolla. Onneksi olimme varuillamme ja luimme tarjouksen hyvin tarkkaan.

Vastatarjouksesta ja neuvotteluista huolimatta emme päässeet yhteisymmärrykseen ensimmäisen ostajaehdokkaan kanssa. Emme ehdoista, emmekä hinnasta. Ostajaehdokas oli muun muassa sitä mieltä, että olisimme vastuussa tulevista taloyhtiön remonteista mikäli ne ylittäisivät kustannusarvion ja joutuisimme näin ollen vaikkapa vielä vuoden päästä asunnon myynnin jälkeen korvaamaan kustannusarvion mahdollisen ylityksen ostajalle. Myynti-ilmoituksessa oli kaikki tulevat remontit ja isännöitsijän tekemä kustannusarvio, emmekä tietenkään halunneet olla vastuussa mahdollisista ylityksistä vuosi sen jälkeen kun olemme edes asuneet talossa. Yksityisenä myyjänä saa olla tarkka tarjousten kanssa!

Hätähousut

Hyvin pian saimme kaksi yksityisnäyttöpyyntöä lisää. Ja toisesta niistä poikikin pyyntö tehdä tarjous. Vastasimme siihen hieman hätäisesti, ettemme hyväksy ennen ensimmäistä yleistä näyttöä tarjouksia, jotka ovat alle pyyntihinnan. Tämä oli moka ja opetus numero kaksi meille. Pilasimme mahdollisuuden neuvotteluun liian koppavalla vastauksella, emmekä koskaan saaneet tietää mihin olisimme neuvottelemalla päässeet. Opetus kaksi kuuluukin, että ei pidä sekoittaa tunteita kaupantekoon, vaikka oma asunto olisi itselle rakas. Kaupantekoon tulee suhtautua kuin olisi itse vain välittäjä.

Hiljainen heinäkuu

Ensimmäinen yleinen näyttö meillä oli jo vajaan viikon päästä ilmoituksen laittamisesta ja paikalle saapui hyvä määrä ihmisiä. He myös tuntuivat olevan aidosti asunnosta kiinnostuneita. Suurin osa oli kuitenkin ensiasunnon ostajia, kuten me aikoinaan, ja meille tuli sellainen kuva, että ensiasunnon ostajia pelottaa yksityiseltä myyjältä asunnon ostaminen. Tämä oli opetus numero kolme.

Hyvin sujuneesta näytöstä huolimatta jäimme ilman ostotarjousta. Tässä kohden on välittäjästä varmasti jälleen hyötyä, kun hän hoitaa esittelyjen jälkimyyntiä ja kontaktoi asiakkaat. Me emme osanneet pyytää paikalle käyneiden yhteistietoja, joten olimme täysin heidän oman yhteydenoton varassaan. Arvasitkin jo varmaan: neljäs opetus.

Pidimme muutamia näyttöjä pitkin kesä-heinäkuuta, kävijät ihastelivat asuntoa, mutta pikkuhiljaa näytöt pienenenivät, eikä tarjouksia kuulunut. Heinäkuu oli täysin kuollut. Seurasi opetus viisi. Meille välittäjät kehuivat kesän olevan hyvää myyntiaikaa, mutta oma kokemus kertoo, että heinäkuu on kaikkea muuta kuin hyvää aikaa asunnon myyntiin. Ihmiset ovat lomalla ja reissuilla, eikä vakavat asunnonostopuuhat ole ensimmäisenä mielessä. Myöskään tarkkailemamme naapuruston muut asunnot eivät kadonneet myyntipalstoilta heinäkuun aikana.

Hiljenevät näytöt ja tarjouksen puute saivat meidät epäröimään omia asunnon myyntitaitoja ja harkitsimme välittäjän palkkaamista sittenkin. Olimmeko lähteneet soitellen sotaan? Vaikka meillä ei alun perin ollut kiire asunnon myynnin kanssa, alkoi kesän lopun häämöttäminen tuoda epäilyksiä ja tottakai sekin huoletti, että pitkään myynnissä ollut asunto on aina vaikeampi myydä, sillä se herättää ostajissa epäilyksiä.

Hyviä ja huonoja uutisia

Myyntiprosessin hiljaisimmalla hetkellä alkoi kuitenkin odottamatta tapahtua. Saimme kaksi yhteydenottoa kahden tunnin sisällä. Molemmat ostajaehdokkaat toivoivat yksityisnäyttöä ja olivat asunnosta haltioissaan. Tällä kertaa emme uskaltaneet nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan suhtauduimme yksityisnäyttöihin sillä asenteella, että pessimisti ei pety.

Ensimmäinen ostajaehdokas teki hyvin pian käynnin jälkeen asunnosta tarjouksen, josta pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen. Siitä puolen tunnin kuluttua myös toinen ehdokas olisi halunnut tehdä tarjouksen, mutta emme ottaneet sitä vastaan, koska olimme jo sopineet kaupoista ensimmäisen ostajan kanssa. Olimme alun perin hyväksyneet vain kirjallisia tarjouksia, mutta koska välissä oli ollut pitkä hiljainen kausi (okei, ei oikeasti niin pitkä, vain muutamia viikkoja, mutta meille ahdistava) päätimme hyväksyä myös suullisen tarjouksen, koska ostaja vaikutti luotettavalta. Sovimme kaupat puhelimessa, aloimme järjestää varsinaista kauppapäivää ja lähdimme jo aiemmin sovitulle kesälomareissulle hyvillä mielin.

Kesälomareissun viimeisenä päivänä ostaja soitti jokaisen asunnonmyyjän pelkäämän puhelun ja saimme kuudennen opetuksen. Ostaja perui kaupat tuosta noin vain. Perusteena oli hieman kehnosti se, että ostajaa pelotti asunnon olevan liian kuuma etelän puoleisten isojen ikkunoiden vuoksi (mitä asunto ei todellakaan ole) ja että hän olisi tehnyt ostopäätöksen liian pikaisesti. Luonnollisesti tästä olisi seurannut ostajalle sanktio, mikäli meillä vain olisi ollut kirjallinen sopimus. Koska kuitenkin olimme hyväuskoisina luottaneet suulliseen sopimukseen, ei meillä juuri ollut vaihtoehtoja kuin niellä tappio. Vaikka suullinen sopimus on yhtä pitävä kuin kirjallinen, on se käytännössä hyvin vaikea perustella vastaavissa tilanteissa ilman mustaa valkoisella, emmekä halunneet lähteä sellaiseen rumbaan.

Asuntokaupoissakin voi siis käydä Facebookin osto ja myyntipalstoilta tuttuun tapaan ”YV, AV, jono, vapautan” ja ostaja peruu kaupat viime metreillä. Tässä kohden yksityisenä myyjänä on oltava tarkkana, ja jatkossa tiedämme, että AINA on vaadittava kirjallinen tarjous.

Uusi onnellinen asukas

Ei muuta kuin heti soittoa toiselle ostajalle, joka olisi halunnut tehdä myös tarjouksen heti näytön jälkeen. Onneksemme hän oli edelleen asunnosta kiinnostunut, jopa niissä määrin, että kertoi toisen kaupan peruuntumisen olevan hänelle oikea lottovoitto. Tässä kohden olimme helpottuneita, mutta samalla pieni epäusko kalvoi. Mitä vielä voisi sattua? Ostaja ehdotti itse kirjallista tarjousta, josta olimme todella tyytyväisiä edellisen epäonnisen kauppayrityksen vuoksi.

Tarjous saatiin siis tällä kertaa kirjallisena ja seuraavaksi sovimmekin kaupantekoajan pankkiin ja laadimme kauppakirjan. Tällä kertaa kaikki sujui mallikkaasti aina varsinaiseen kaupantekopäivään ja asunnon luovuttamiseen saakka. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ihaninta oli, että uusi asukas oli asunnosta todella fiiliksissä ja piti meidän tekemistä pintavalinnoista.

Asunnon myynnin kymmenen käskyä

Muutama lessons learnt tästä prosessista jäi käteen:

Hinnoittele asunto huolella (tässä onnistuimme).
Ole huolellinen myynti-ilmoituksen laatimisessa (tästä kirjoitin jo aiemmin postauksen).
Mieti etukäteen mikä sinulle on tärkeää. Haluatko myydä asunnon nopeasti vai oikealla hinnalla? Mistä olet valmis joustamaan?
Ensiasunnonostajat arastelelavat yksityiseltä ostamista.
Mieti, miten hoidat asunnon jälkimarkkinoinnin?
Heinäkuu ei ole paras myyntikuukausi (ei ollut ainakaan meille).
Älä tunteile oman asunnon myynnissä, vaan suhtaudu siihen ammattimaisesti vaikket olekaan asunnonvälittäjä ammatiltasi.
Pyydä AINA kirjallinen tarjous.
Lue ostajan tekemä tarjous ehtoineen TARKASTI.
Pidä pää kylmänä: vaikka prosessissa voi olla monta ylä- ja alamäkeä muista, että tarvitset lopulta vain yhden oikean ostajan.

Asunnonvälittäjällä vai ilman?

Nyt teitä saattaa kiinnostaa, käyttäisimmekö jatkossa asunnon välittäjää vai emme? En osaa vastata kysymykseen mahdollisen seuraavan myynnin osalta, mutta juuri tämän asunnon osalta teimme mielestämme lopulta kuitenkin oikean päätöksen.

Matkalla oli ylä- ja alamäkiä, mutta opimme paljon ja saimme paremman hinnan itsellemme, kuin olisimme välittäjän avulla saaneet, sillä hän olisi vienyt sievoisen summan välistä. Omalle työlle emme tässä kohden laskeneet hintaa, vaan pidimme tätä oppimiskokemuksena. Jatkossa ainakin tiedämme, mistä välittäjän hinta oikeasti koostuu, jos sellaista joskus päätämme käyttää ja voimme arvioida onko välittäjän työ meille välityspalkkion arvoinen siinä elämäntilanteessa missä ikinä olemmekin. Suurin arvo välittäjästä on kenties siinä, että saa itse olla huolettomammin ja välittäjältä löytyy kontaktit sekä osaaminen valmiiksi. Hinta vain on aika suolainen varsinkin, jos on itse kykenevä tekemään ison osan prosessista ja lopun voi opetella!

Raskainta on luopuminen

Kaikista raskainta koko myyntiprosessissa oli kaiken kokemamme jälkeen luopuminen. Ennen ensiasunnon ostoa olimme pitkään haaveilleet juuri siitä alueesta, jolta lopulta päädyimme ostamaan ensiasunnon. Olimme itse suunnitelleet ja tehneet siihen remontin kaikella rakkaudella. Rakastimme melkein koko asunnon levyistä etelään suunnattua parveketta, ja luonnonvaloa, joka yläkerran asuntoon tulvi sisään. Kesällä omenapuut kukkivat kauniisti koko keittiön ja olohuoneen ikkunoiden takana ja parvekkeen omasta rauhasta pystyi iltaisin katselemaan liilaan taittuvaa auringonlaskua. Koti oli lähellä kaunista joenrantaa, jonka varrella oli hyvät lenkkeilyreitit ja lenkin jälkeen pystyi pulahtamaan suoraan veteen läheisellä uimarannalla, josta sitten hipsittiin paljain varpain kotiin. Ei liene tarvitse kertoa erikseen, että asunto oli meille rakas.

Lainaten James Bluntin biisiä, jota kuuntelin vetistellen yksin viimeisenä päivänä loppusiivoukseen jälkeen eteisen lattialla: Goodbye my lover... Vaikka tästä asuntokaupasta on jo vierähtänyt tovi, muistelen tuota asuntoa lämmöllä edelleen. So lång kaunis entinen kotimme, toivottavasti sinusta pidetään jatkossakin yhtä hyvää huolta, kuin me pidimme!

*Kaupallinen yhteistyö: Ylämaan Graniitti*

Toisilla kodin sydän on keittiö, meillä se on takka. Instagramin puolella olenkin jo moneen kertaan hehkuttanut, kuinka takka on meidän kodin sydän. Takan puolestaan kruunaa luukkua kehystävät kauniit takkakivet, jotka ovat Ylämaan Graniitilta.

Takka oli yksi seikka, mitä pohdittiin kohtuullisen pitkään. Meillä ei aiemmassa kodissa ollut takkaa, mutta meidän kuvitelmissa tulevassa hirsikodissa olisi ehdottomasti takka. Mielessä oli kuitenkin monta kysymystä. Kuinka paljon se maksaa ja onko se sen arvoinen? Kuinka usein sitä tulee lopulta käytettyä? Viekö se liikaa tilaa?

Kriteerit takalle

Takalle ainoa järkevä paikka oli olohuoneen ja keittiön välissä, joten halusin, että takkatuli näkyisi sekä sohvalta, että ruokailutilasta katsottuna ja siksi halusin takkaan ehdottomasti panomaramaluukun eli luukun, jossa lasia on kolmeen suuntaan. Toiveissa oli valkoinen takka, hennosti rapatulla pinnalla. Olin löytänyt netistä kauniin takkamallin, jossa luukun ympärillä oli vaaleat kivet. Ne raikastivat ja toivat takkaan kauniin modernin ilmeen. Vaaleat kivetykset oli saatava myös meidän takan luukun ympärille!

Miehellä puolestaan oli omat kriteerit. Insinööri kun on, hän halusi, että takka on ehdottomasti muurattu. Ja takan tulisi olla ainakin puolivaraava, jotta lämpö jää talteen. Sisustustakka ei miehelle tullut kuulonkaan, vaikka niitäkin käytiin katsomassa. Ne eivät mieheni mielestä ole ”oikeita takkoja”. Sisustustakoissa tosin on enemmän valinnanvaraa esimerkiksi takan muotojen osalta, koska niissä ei tule muuratun takan rajoitteet vastaan samalla tavalla.

Hormin osalta kävimme eniten keskustelua. Haaveilemaani pyöreää hormia ei toistaiseksi vielä saanut harkkoina - tämäkin on kuulemma jo kehitteillä. Pyöreä peltinen hormi oli ehdoton ei, koska niistä aiheutuu herkemmin tulipaloja nuohoojana toimivan tuttavan mukaan. Lisäksi niiden käyttöikä on harkkohormia lyhyempi. Hormin osalta jouduin siis hieman tinkimään, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hirsitaloon sopii hieman massiivisemman oloinen kulmikas hormi aika kivasti.

Täydellisen takan metsästys

Googlasin ja selasin Pinterestiä useamman kuukauden melkoisella intensiteetillä täydellisen takan toivossa. Eniten silmää miellytti aiemmin mainitsema panoramamalli, jonka luukun ympärillä oli kauniit valkoiset kivet, mutta tuo kyseinen takka ei mitoiltaan oikein sopinut meille.

Lopulta piirsin oman meille täydellisen version netistä löytämästäni takasta ja pyysimme muutamilta firmoilta tarjousta vastaavasta takasta muurattuna. Paikallinen tuttu firma vei lopulta voiton, koska he pystyisivät tekemään takasta juuri sellaisen kuin toivoimme.

Paperilta todeksi

Heinäkuussa muurari tuli meidän raksalle apurinsa kanssa. Hetken he suunnittelivat ja mittoivat takan sekä hormin paikkaa. Takan mitoiksi tuli lopulta seuraavat: S92cm L98cm K192cm. Hormi on 40x40cm ja se on noin 10cm seinästä irti. Muurattavan tulisijan sisälle rakennettiin palomuuri, joka mahdollistaa takan muuraamisen hirsiseinään kiinni.

Takka muotoutui nopeasti suunnitelmista todeksi ja sen valmistumista oli todella jännä seurata, varsinkin kun olin itse luonnostellut, millaisen siitä haluan. Kun takan muuraus oli hyvässä vauhdissa, muurari kysyi millaiset kivet olin suunnitellut luukun ympärille. Minullahan oli niistä kirkas kuva mielessäni, mutta hups – en varsinaisesti tiennyt vielä tässä vaiheessa, mistä kivet saisin.

Takkakivien jäljillä

Toiset jättävät takan luukun ympäryksen rappaukselle, toiset maalaavat mustaksi, jottei noki näy yhtä herkästi. Me halusimme kivetyksen, joka sopisi yhteen vaaleiden marmorikuvioisten keittiötasojen kanssa. Jotenkin en hoksannut varautua ollenkaan, vaan kuvittelin, että muurarilla varmaan on takataskussaan takkaan sopivat kivetykset tai hän tietää mistä niitä kannattaa kysyä. Perustummaa kiveä olisikin löytynyt, mutta vaaleaa, meidän keittiön tasoja muistuttavaa marmorikuvioista kiveä ei muurarin takataskusta löytynytkään.

Meidän keittiön marmorikuvioiset kvartsitasot ovat Ylämaan Graniitilta ja koska ne ovat kerrassaan ihanat, päätin heti ensitöikseen olla yhteydessä Ylämaan Graniittiin, josko samaa kvartsia voisi laittaa myös takan luukun ympärille. He kuitenkin suosittelivat kvartsin sijaan dektonia, sillä se kestää kuumuutta paljon paremmin. Kartoitimme vaihtoehtoja myös muilta toimittajilta, koska tapana on tehdä vertailua niin hinnan kuin materiaalien suhteen ja selvittää muutenkin mahdollisimman paljon ennen lopullista päätöstä. Hyvin pian kuitenkin ilmeni, että dekton oli lähes ainoa takkaan sopiva materiaali, sillä se kestää hyvin kuumuutta ja siitä löytyy myös todella kauniita vaaleita vaihtoehtoja.

Kuten usein käy, päädyimme lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon, eli Ylämaan Graniitin dektoniin nimeltään Dekton Glacier. Siinä on kaunis valkoinen sävy ja hento marmoria muistuttava kuvio. Ylämaan Graniitti on valmistanut korkealaatuisia kivitasoja 1980-luvulta saakka Ylämaalla Etelä-Karjalassa, joten luotto heidän ammattitaitoon oli kova.

Kivien tilaus ja toimitus oli sujuvaa. Toimitimme Ylämaan Graniitille takan luukun ympärille tarvittavien kivien mitat, kuvat kiviä vaille valmiista takasta sekä tekemäni luonnoskuvat takasta. Kivien paksuudeksi valittiin 20mm, koska kivi tulee hieman yli takan reunoista. Näkyviin reunoihin tehtiin pienet pyöristykset, sillä pyöristetty reuna kestää iskuja paremmin. Lisäksi näkyvät pinnat kiillotettiin tehtaalla. Kiiltävä pinta on kaunis ja helppo pitää puhtaana. Se myös suojaa takan sivuja puhdistuksen aikana, eikä nokinen vesi roisku takan reunoille.

Takka on meidän kodin sydän

Olemme olleet takkaan ja takkakiviin erittäin tyytyväisiä. Alun epäröinnit kaikkosivat jo ensimmäisenä iltana uudessa kodissa, kun muuttolaatikoiden keskellä laitettiin takkaan tuli. Kivet puolestaan viimeistelevät takan ja ovat sen todellinen jalokivi.

Ylämaan Graniittia voimme suositella lämmöllä. Saimme heiltä hyviä vinkkejä kiven valintaan ja yhteistyössä saimme hiottua kivien viimeistelyt pyöristettyjä reunoja ja kiillotuksia myöten. Vaikka emme aluksi ajatelleet, että kivet kuumuisivat kovinkaan paljoa luukun ympärillä, olemme huomanneet käytännössä, että erityisesti yläosan kivet ovat kovalla koetuksella takasta tulevan lämmön vuoksi eli ihan mikä tahansa kivi ei sovellu ainakaan takan luukun yläosaan.

Jos haluat nähdä lisää kuvia takasta, löydät Instagramin puolelta kohokohdista muutamia videonpätkiä takasta sen tekovaiheessa sekä valmiina.

Takkakivistä saatu alennusta näkyvyyttä vastaan.

Raksan loppuvaiheet veivät enemmän aikaa ja jaksamista, kuin osasin arvatakaan, mutta täällä ollaan taas kädet sauhuten näppiksellä! Näin jälkeenpäin blogia tarkastelleena huvittaa tonttikuulumisiksi nimetty postaussarja, kun tämä sarja jäi hieman lyhyehköksi – gröhöm huikeat kaksi postausta. Olin aika optimistisella asenteella liikkeellä (myös) tämän blogiprojektin kanssa ja kuvittelin, että vähintään kerran kuussa päivittäisin tuota sarjaa ja välin myös muita raksa-aiheisia kirjoituksia. Eihän se ole kuin naputtaa iltaisin töiden, koulun, arkiaskareiden ja raksan jälkeen!

Noh olkoon tämä nyt sarjassamme tonttikuulumisia kolmas ja viimeinen postaus :D Eli mitä tapahtuikaan syyskuulta muuttoon ja tähän päivään eli maaliskuun alkuun. Ihan en viikon tarkkuudella tekemisiä enää muista ja kalenteri näyttää marras- joulukuulta tyhjää, mikä kertonee loppuajan kovasta väsymyksestä ja kiireestä. Tässä siis listattuna kuukauden tarkkuudella, mitä kaikkea raksalla puuhattiin. Toivottavasti joku kenties tuleva raksaaja saa tästä vinkkiä, millaista tahtia on mahdollista (joskaan ei ehkä suositeltavaa) edetä.

Loppukiri

Syyskuu

- Yläpohjan eristys

- Väliseinien teko

- Hirsiseinien käsittelyä

- Laattojen valinnat ja tilaukset

- Autotallin seinien levytys

- Varaston seinien villoitus

Koska tavoitteena oli klassinen "jouluksi kotiin", jouduimme irtisanomaan vuokra-asuntomme jo syyskuussa typerän kolmen kuukauden irtisanomisajan vuoksi. Eikun sormet ja varpaat ristiin, että pysymme aikataulussa, eikä olla kodittomia joulukuussa! Tästä lähti todellinen loppukiri ja kilpajuoksu aikaa vastaan.

Lokakuu

- Hirsiseinien käsittely jatkuu

- Vesieristykset

- Pakkelointia

- Kattopaneloinnit

- Yläkerran lattialämmitys

- Parketin valinta

Marraskuu

- Laatoitukset

- Väliseinien maalaus

- Kiintokalusteet

- Ulko-oven asennus

Joulukuu

- Parketin asennus

- Tiiveysmittaus

- Listoitukset (jotka jatkuu ja jatkuu ylläri ylläri edelleen)

- Surullisen kuuluisien portaiden asennus…

- Valaistuksen kytkeminen

- Vesikalusteiden asennus

- Kylpyhuoneen tähtitaivaan suunnittelu ja teko

- Väliovien asennus

- Pakollisten muuttotarkastukseen vaadittavien asioiden hoito (postilaatikko, talonumero, roskis, väliaikainen keittiön taso ja allas jne.)

- Loppusiivoukset sekä vuokrakämpällä, että tulevassa kodissa

Joulukuussa kaiken loppuhulinan keskellä tein lopputyötä ja valmistuin sisustussuunnittelijaksi. Joulukuun 18. päivä muutettiin uuteen kotiin. Muutto sujui vauhdikkaasti, sillä saimme apulaisia, jotka pakkasivat kaikki tavarat vuokra-asunnosta suitsait laatikoihin ja kolmella autolla + peräkärryllä veimme pari muuttokuormaa uuteen kotiin, laatikot keskelle olohuonetta ja voilá! Ilta meni migreenissä muuttolaatikoiden keskellä, mutta tärkeintä oli, että olimme vihdoin kotona.

Tammi-maaliskuu

- Kylpyhuoneiden paneloinnit

- Vaatehuoneen säilytyskalusteen kokoaminen

- Saunan teko valmiiksi!! (Olemme kovia saunomaan ja saunottaisiin mieluiten vaikka joka päivä, jos ehdittäisiin)

Pitkin vuoden alkua on tehty uusien isompien kalusteiden hankintaa. Nyt meiltä löytyykin jo suurimmat hankinnat eli sohva ja ruokailuryhmä. Listoja puuttuu, ei ole mattoja tai valaisimia ja lamelliverhotkin ovat vasta tuloillaan, mutta pikkuhiljaa talosta tulee koti.

Mitä raksan jälkeen?

Instan puolella avauduin parissa postauksessa raksaväysymyksestä ja siitä, miten muuton koittaessa ei tuntunutkaan mahtavalta ja ihanalta, vaan rättipoikkiväsyneeltä kaaokselta ja epätoivolta. Mikä siis on tavallaan ihan naurettavaa, koska suurin urakka oli takana ja enää oli jäljellä ns. kivoja asioita kuten viimeistelyt ja sisustuksen miettiminen. Joulukuun lopun synkkyyden jälkeen yksinkertaisesti päätin, että en enää murehtisi, vaan tuosta lähtien keskeneräisyys oli hyväksyttyä, eikä mihinkään olisi enää kiire.

Välillä sisustusinspiraatio tuntuu jo heräilevän henkiin ja löydän itseni selailemassa milloin valaisimia ja milloin modernia ryijyä seinälle. Nyt haluan fiilistellä uusia hankintoja hetken, hankkia puuttuvat pikkuhiljaa ja harkiten.

Jos viime vuosi oli tekemisen vuosi (talo, uudet opinnot, työt), niin tämän vuoden ajattelin pyhittää itseni kehittämiselle ja uuden omaksumiselle, mutta lempeästi. Ehkä näistä tulevista jutuista myöhemmin ihan julkisesti, mutta tällä erää riittäköön se, että nyt otetaan iisimmin, opiskellaan rauhassa ja kerätään voimia uuteen nousuun. Ja tottakai tehdään talosta kotia! … niin ja tehdään terassit, pihat, maalausviimeistelyt, autotallin ja varaston viimeistelyt ja mitä näitä nyt vielä jäi :D

Tulevissa postauksissa palailen vielä raksatunnelmiin. Jatkossa ajatuksena kuitenkin panostaa enemmän sisustuspuoleen ja mihin ikinä tämä blogiharrastus viekään. Olisi mukava kuulla, mistä te haluaisitte kuulla lisää? Mitkä aiheet kiinnostaa? Voit jättää kommenttia, tai lähestyä vaikka Instagramin puolella @kotina_hirsitalo

Ihanaa vuotta 2021 kaikille ja erityiset tsempit kaikille aloittaville raksaajille! You can do it!

Meidän taloprojektissa maalaukset kuului pitkälti minulle. Ihan kaikkea en onneksi joutunut yksin maalaamaan, sillä appiukko maalasi talon räystäslautoja ahkeraan ja sainpa miehenkin välillä avuksi maalaamaan autotallia. Itse en ole koskaan aiemmin maalannut, ellei vesivärejä lasketa :D

Tein varmaan lähes kaikki aloittelijan virheet, mutta onneksi olen myös nopea oppimaan. Eli tässä postauksessa jaan kantapään kautta hankittua oppia hirsitalon ulkomaalauksesta noin 500 maalatun neliön kokemuksella.

Se vaikein: Värin valinta

Ennen maalaukseen ryhtymistä täytyy päättää, millä maalataan. Maali ja sen sävy. Meille kaava saneli vaalean sävyn, mihin olisi todennäköisesti päädytty muutenkin.

Luulin, että harmaan sävyn valinta on vaikeaa (sitä valittiin edelliseen kotiimme hartaasti), mutta niin se on valkoisenkin! Maalikaupoilla maalisävyjä pääsi vertailemaan vain pienillä lastuilla ja värikartoilla. Mikä pienellä mallipalalla näyttää valkoiselta, voi häikäistä valkoisuudellaan isolla pinnalla. Harmaalta näyttävä väriläiskä maalikartalla voikin olla täysin valkoinen seinällä. Eli lyhyt oppimäärä väriopista: vaaleat värit näyttävät vaaleammilta isoilla pinnoilla. Älä siis valitse värikartan gigavalkoista, ellei häikäisevä talo ole kirjaimellisesti se, mitä tavoittelet.

Mieti ensin haluatko, että valkoisen sävy taittaa johonkin vai haluatko sen olevan neutraali. Näissä kannattaa pyytää apua asiantuntevalta myyjältä. Kuulin myös, että on parempi valita hitusen ”tummempi” valkoinen, jotta ikkunan karmit erottuvat hieman seinästä ja tulee kolmiulotteisuuden vaikutelma. Ja nyt siis puhutaan vain pienistä sävyeroista. Valitse muutama potentiaalinen maalisävy (tai niin monta kuin raskit pikkupurkkeina ostaa) ja tee koemaalaus.

Maalia kannattaa aina testata nimenomaan sille pinnalle, mille sitä aiot laittaa. Eli hirsitaloa maalatessa koemaalaus on syytä tehdä ylimääräiselle hirren tai hirsipaneelin pätkälle, ei mille tahansa laudan palalle. Mitä isompi koemaalauspala, sitä helpompi hahmottaa. Maalaa kaksi kerrosta, mikäli siis aiot maalata talonkin kahteen kertaan. Ensimmäinen maalikerta ei välttämättä ole täysin peittävä, eikä siksi myöskään lopullisen värinen. Meidänkin sävy näytti kertaalleen maalattuna vaalean harmaalta, mutta toisella kerralla puu peittyi paremmin ja lopullinen väri oli valkoinen. Kuvassa oikealla kerran, vasemmalla kahdesti maalattu pätkä.

Maalia kannattaa tarkastella nimenomaan siinä ympäristössä, mihin se on tulossa. Nosta testimaalipalat pystyyn, sillä väri näyttää eriltä vaakatasossa ja pystyssä. Tarkastele kuivunutta maalia eri valoissa (päivänvalo vs. iltavalo, aurinkoinen vs. pilvinen sää) ja eri puolilla taloa. Kannattaa verrata maalia myös esimerkiksi ikkunan listojen väriin, koska vierekkäiset sävyt vaikuttavat toisiinsa.

Jos et kokeiluistakaan huolimatta ole varma sävystä, etsi talo, jossa on silmää miellyttävä sävy ja kysy talon asukkaalta, mikä sävy on kyseessä. Näin mekin lopulta teimme! Meille maaliksi valikoitui Virtasen neljän öljyn maali sävytettynä Tikkurilan vanhan värikartan sävyllä 619X.

Paras aika maalata

Optimaaliset maalauskuukaudet säiden puolesta ovat touko- ja kesäkuu. Tuolloin ei yleensä ole kovia sateita, eikä aurinko porota vielä liian kuumasti. Heinä-elokuussakin maalaus onnistuu, kunhan ei maalaa suorassa auringon paahteessa, vaan talon varjoisalla puolella. Meillä suurin maalausurakka ajoittui juuri oikeaan vuodenaikaan ja maalauskelit olivat mitä parhaimmat, mutta autotallin maalaukseen pääsin siirtymään vasta kesäkuukausina.

En suosittele maalaamaan kovin tuulisella säällä. Minä maalasin yhden pylvään, koska oli kiire. Kiireessä maalattu pinta on pienen hiekkakerroksen peitossa. Sitä tuskin muut huomaavat, mutta minä tiedän.

Välineet kuntoon

Tämä ansaitsee ihan oman kappaleensa, sillä maalaaminen on välineurheilua. Hanki kunnon pensseli ja astia, mihin kaadat maalia (ellet halua kantaa isoa maaliämpäriä). Pensselin valinnassa auttaa rautakaupan myyjä ja näissä hinta ja laatu kulkee melko lailla käsikädessä.

Minun neuvo on: osta paras. Ja osta samalla useampi. Ainakin yksi leveä ja toinen hieman kapeampia pienempiä paikkoja varten. Jos sniiduilet pensselimäärän kanssa, hanki myös kunnon puhdistusaine ja muista puhdistaa pensselit välillä. Pensseleitä voi hyvin pitää maaliin upotettuina yön yli ja ne säilyvät hyvänä, mutta jo pelkkä maalaus kuluttaa pensseliä niin paljon, että todennäköisesti joudut vaihtamaan sen uuteen välillä.

Huolelliset valmistelut

Valmistele talo huolella. Suojaa ikkunat ja ovet ORANSSILLA teipillä. Ei maalarinteipillä, jonka nimensä perusteella voisi kuvitella olevan juuri tätä varten. Maalarinteippiä on todella vaikea saada irti ikkunan karmeista, jos ne ovat siinä olleet muutaman päivän. Jos jo teit tämän virheen, löytyy minulta teipin irrottamiseenkin hyvät vinkit sattuneesta syystä…

Putsaa hirret hyvin. Tähän käy apuvälineeksi leveä, pehmeäharjaksinen harja, joita saa ihan peruskaupoista ja rautakaupoista. Meren äärellä seinä oli viiden minuutin päästä täynnä pikku kärpäsiä ja hirsiä sai harjata puhtaaksi tiuhaa tahtia.

Suojaa myös itsesi. Valitse vaatteet, jotka saavat sotkeutua maaliin. Ne sotkeutuvat kuitenkin. Levitä reilusti aurinkorasvaa, sillä kevätaurinko on yllättävän polttava. Tämäkin tuli kokeiltua. Hyvät hanskat kädessä on mukavampi sutia. Lippis suojaa auringonpistokselta. Ja yksi tärkeimmistä: käytä suojalaseja! Itsehän en aluksi muistanut/viitsinyt ja yhden maalauspäivän päätteeksi meinasin ajaa suoraan päivystykseen, koska silmät tuntuivat olevan ihan tulessa, veresti ja kyyneleet valui. Tämä meni onneksi ohi seuraavan päivän aikana ja muistin jatkossa pitää suojalasit visusti päässä varsinkin räystäsalustoja maalatessa. Huolehdi myös nesteytyksestä. Et halua heikkoa oloa korkealla maalaustelineillä.

Sekoita maali aina huolella. Tähän käy hyvin porakone ja siihen kiinnitettävä vispilä. Hätätilanteessa ihan vain puukapula ajaa asian. Sekoita huolella pohjasta saakka.

Bonusvinkki: Maalaus on monen tunnin urakka, joten hyvä musiikki on enemmän kuin tarpeen pitämään fiilistä ja tahtia yllä. Itselläni se oli parhaimmillaan 12 tunnin urakka päivässä. Musiikin tahtiin hytkymällä viihdytät itsesi lisäksi naapureita ja ohikulkijoita.

Tekniikka haltuun

Kaikilla on hieman omanlainen maalaustyyli. Toinen sutii huolellisemmin, toinen suuripiirteisemmin, toinen laittaa maalia reilummin, toinen hinkkaa pienemmällä maalimäärällä kauemmin. Kauttaaltaan tasaisen maalijäljen saamiseksi on hyvä, ettei maalareita ole joka lähtöön. Moni kuvittelee, että kuka tahansa osaa luonnostaan maalata. Ei osaa. Älä laita pieniä lapsia maalaamaan talon suurinta näkyvää pintaa, ellet ole huolella opettanut, miten maalataan.

Kannattaa aloittaa maalaaminen ylhäältä, mutta hirsien kanssa huomasin, ettei tämä ole niin justiinsa. Joka tapauksessa pitää olla tarkkana, ettei tule maalivalumia tai roiskeita, koska ne jäävät ikävinä klöntteinä näkymään. Tärkeintä on, että maalaa maksimissaan 3 hirttä kerrallaan päästä päähän, jotta hirren keskelle ei jää maalirajoja. Jos maalaat kaverin kanssa, käsittelyssä voi olla useampikin hirsi kerrallaan ainakin pohjamaalia levitettäessä.

Ota rennoin rantein: pensselin liike on puun syyn mukainen edestakainen vaakaliike. Ei ylhäältä alas tai miten sattuun sutien.

Erityisen tarkkana täytyy olla kulmien, hirsivälien ja naulankohtien kanssa. Kulmissa kannattaa joko jatkaa maalausta kulman yli tai käsitellä kulma muuten huolella. Hirsien väleihin täytyy saada maalia, jotta puu ei irvistele raoista. Tällaisia maalauksia näin aika paljon muun muassa asuntomessuilla. Itse kokeilin väleihin ensin kapeampaa pensseliä, mutta totesin ison pensselin olevan niihinkin paras. Vaatii vain ekstrahuolellisuutta, jotta maalia saa joka paikkaan ja toisaalta, ettei maalia jää väleihin liiaksi. Naulan kohdat tai muut epätasaiset paikat täytyy ensin tuputtaa maalilla ja vasta sitten maalata normaaliin tapaan. Pitkät ja tasaiset viimeistelyvedot ovat hyvän maalipinnan A ja O.

Mielestäni tärkeintä on, että pohjamaalilla peittää kaiken puun tasaisesti. Toinen maalauskerta on niin sanottu viimeistely kerta, joka kannattaa tehdä huolella. Maalausjälkeä on syytä tarkastella tasaisin väliajoin eri kulmista katsottuna.

Yksi hyväksi todettu vinkki on myös se, että jättää kuistin maalaamatta toiseen kertaan kunnes ovesta ei enää kanneta jatkuvasti mitään kovin isoa. Kun tekee kuistin viimeistelymaalaukset viimeisenä, takaa sen, että maalipinta on siisti ja kolhiintumaton.

Millä ja miten me maalasimme?

Meille maaliksi valikoitui Virtasen neljän öljyn maali sävytettynä Tikkurilan vanhan värikartan sävyllä 619X. Ennen maalausta ruiskutimme hirsiin homesuojan. Tämä oli helppo ja näppärä tapa varsinkin kun kaikki oli suojattu valmiiksi. Maalimyyjien ohjeet poikkesivat hieman toisistaan, joten varmistin tehtaalta, miten maalaus kannattaa tehdä. Virtaselta saadun ohjeistuksen mukaan teimme pohjamaalin ohentamalla maalia 10% Vernissalla. Toinen kerros maalattiin ohentamattomalla vielä saman kesän aikana. Huom. tummissa sävyissä ohjeet ovat toisenlaiset, koska tumma maali kuumuu enemmän auringossa ja saattaa aiheuttaa maalin kuplimisen. Jos emmit, suosittelen soittamaan valmistajalle.

Tsemppiä ja jaksamista maalausurakoihin!