Hiljainen heinäkuu

Pidimme muutamia näyttöjä pitkin kesä-heinäkuuta, kävijät ihastelivat asuntoa, mutta pikkuhiljaa näytöt pienenenivät, eikä tarjouksia kuulunut. Heinäkuu oli täysin kuollut. Seurasi opetus viisi. Meille välittäjät kehuivat kesän olevan hyvää myyntiaikaa, mutta oma kokemus kertoo, että heinäkuu on kaikkea muuta kuin hyvää aikaa asunnon myyntiin. Ihmiset ovat lomalla ja reissuilla, eikä vakavat asunnonostopuuhat ole ensimmäisenä mielessä. Myöskään tarkkailemamme naapuruston muut asunnot eivät kadonneet myyntipalstoilta heinäkuun aikana. 

Hiljenevät näytöt ja tarjouksen puute saivat meidät epäröimään omia asunnon myyntitaitoja ja harkitsimme välittäjän palkkaamista sittenkin. Olimmeko lähteneet soitellen sotaan? Vaikka meillä ei alun perin ollut kiire asunnon myynnin kanssa, alkoi kesän lopun häämöttäminen tuoda epäilyksiä ja tottakai sekin huoletti, että pitkään myynnissä ollut asunto on aina vaikeampi myydä, sillä se herättää ostajissa epäilyksiä.

Hyviä ja huonoja uutisia

Myyntiprosessin hiljaisimmalla hetkellä alkoi kuitenkin odottamatta tapahtua. Saimme kaksi yhteydenottoa kahden tunnin sisällä. Molemmat ostajaehdokkaat toivoivat yksityisnäyttöä ja olivat asunnosta haltioissaan. Tällä kertaa emme uskaltaneet nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan suhtauduimme yksityisnäyttöihin sillä asenteella, että pessimisti ei pety.

Ensimmäinen ostajaehdokas teki hyvin pian käynnin jälkeen asunnosta tarjouksen, josta pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen. Siitä puolen tunnin kuluttua myös toinen ehdokas olisi halunnut tehdä tarjouksen, mutta emme ottaneet sitä vastaan, koska olimme jo sopineet kaupoista ensimmäisen ostajan kanssa. Olimme alun perin hyväksyneet vain kirjallisia tarjouksia, mutta koska välissä oli ollut pitkä hiljainen kausi (okei, ei oikeasti niin pitkä, vain muutamia viikkoja, mutta meille ahdistava) päätimme hyväksyä myös suullisen tarjouksen, koska ostaja vaikutti luotettavalta. Sovimme kaupat puhelimessa, aloimme järjestää varsinaista kauppapäivää ja lähdimme jo aiemmin sovitulle kesälomareissulle hyvillä mielin.


Kesälomareissun viimeisenä päivänä ostaja soitti jokaisen asunnonmyyjän pelkäämän puhelun ja saimme kuudennen opetuksen. Ostaja perui kaupat tuosta noin vain. Perusteena oli hieman kehnosti se, että ostajaa pelotti asunnon olevan liian kuuma etelän puoleisten isojen ikkunoiden vuoksi (mitä asunto ei todellakaan ole) ja että hän olisi tehnyt ostopäätöksen liian pikaisesti. Luonnollisesti tästä olisi seurannut ostajalle sanktio, mikäli meillä vain olisi ollut kirjallinen sopimus. Koska kuitenkin olimme hyväuskoisina luottaneet suulliseen sopimukseen, ei meillä juuri ollut vaihtoehtoja kuin niellä tappio. Vaikka suullinen sopimus on yhtä pitävä kuin kirjallinen, on se käytännössä hyvin vaikea perustella vastaavissa tilanteissa ilman mustaa valkoisella, emmekä halunneet lähteä sellaiseen rumbaan. 

Asuntokaupoissakin voi siis käydä Facebookin osto ja myyntipalstoilta tuttuun tapaan ”YV, AV, jono, vapautan” ja ostaja peruu kaupat viime metreillä. Tässä kohden yksityisenä myyjänä on oltava tarkkana, ja jatkossa tiedämme, että AINA on vaadittava kirjallinen tarjous.

Uusi onnellinen asukas

Ei muuta kuin heti soittoa toiselle ostajalle, joka olisi halunnut tehdä myös tarjouksen heti näytön jälkeen. Onneksemme hän oli edelleen asunnosta kiinnostunut, jopa niissä määrin, että kertoi toisen kaupan peruuntumisen olevan hänelle oikea lottovoitto. Tässä kohden olimme helpottuneita, mutta samalla pieni epäusko kalvoi. Mitä vielä voisi sattua? Ostaja ehdotti itse kirjallista tarjousta, josta olimme todella tyytyväisiä edellisen epäonnisen kauppayrityksen vuoksi.

Tarjous saatiin siis tällä kertaa kirjallisena ja seuraavaksi sovimmekin kaupantekoajan pankkiin ja laadimme kauppakirjan. Tällä kertaa kaikki sujui mallikkaasti aina varsinaiseen kaupantekopäivään ja asunnon luovuttamiseen saakka. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ihaninta oli, että uusi asukas oli asunnosta todella fiiliksissä ja piti meidän tekemistä pintavalinnoista.

Asunnon myynnin kymmenen käskyä

Muutama lessons learnt tästä prosessista jäi käteen: 

Asunnonvälittäjällä vai ilman?

Nyt teitä saattaa kiinnostaa, käyttäisimmekö jatkossa asunnon välittäjää vai emme? En osaa vastata kysymykseen mahdollisen seuraavan myynnin osalta, mutta juuri tämän asunnon osalta teimme mielestämme lopulta kuitenkin oikean päätöksen.

Matkalla oli ylä- ja alamäkiä, mutta opimme paljon ja saimme paremman hinnan itsellemme, kuin olisimme välittäjän avulla saaneet, sillä hän olisi vienyt sievoisen summan välistä. Omalle työlle emme tässä kohden laskeneet hintaa, vaan pidimme tätä oppimiskokemuksena. Jatkossa ainakin tiedämme, mistä välittäjän hinta oikeasti koostuu, jos sellaista joskus päätämme käyttää ja voimme arvioida onko välittäjän työ meille välityspalkkion arvoinen siinä elämäntilanteessa missä ikinä olemmekin. Suurin arvo välittäjästä on kenties siinä, että saa itse olla huolettomammin ja välittäjältä löytyy kontaktit sekä osaaminen valmiiksi. Hinta vain on aika suolainen varsinkin, jos on itse kykenevä tekemään ison osan prosessista ja lopun voi opetella!

Raskainta on luopuminen

Kaikista raskainta koko myyntiprosessissa oli kaiken kokemamme jälkeen luopuminen. Ennen ensiasunnon ostoa olimme pitkään haaveilleet juuri siitä alueesta, jolta lopulta päädyimme ostamaan ensiasunnon. Olimme itse suunnitelleet ja tehneet siihen remontin kaikella rakkaudella. Rakastimme melkein koko asunnon levyistä etelään suunnattua parveketta, ja luonnonvaloa, joka yläkerran asuntoon tulvi sisään. Kesällä omenapuut kukkivat kauniisti koko keittiön ja olohuoneen ikkunoiden takana ja parvekkeen omasta rauhasta pystyi iltaisin katselemaan liilaan taittuvaa auringonlaskua. Koti oli lähellä kaunista joenrantaa, jonka varrella oli hyvät lenkkeilyreitit ja lenkin jälkeen pystyi pulahtamaan suoraan veteen läheisellä uimarannalla, josta sitten hipsittiin paljain varpain kotiin. Ei liene tarvitse kertoa erikseen, että asunto oli meille rakas.

Lainaten James Bluntin biisiä, jota kuuntelin vetistellen yksin viimeisenä päivänä loppusiivoukseen jälkeen eteisen lattialla: Goodbye my lover... Vaikka tästä asuntokaupasta on jo vierähtänyt tovi, muistelen tuota asuntoa lämmöllä edelleen. So lång kaunis entinen kotimme, toivottavasti sinusta pidetään jatkossakin yhtä hyvää huolta, kuin me pidimme!