Kotina Hirsitalo

Varoitus: Tämä postaus on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta saattaa sisältää myös pienen pienen totuuden siemenen. Älä loukkaannu, jos lukiessasi mietit ehkä sopivasi johonkin kuvaukseen. Jos sinulla muljahti jo nyt mahassasi, tässä on hyvä kohta lopettaa lukeminen ja palata vaikka johonkin aiemmista postauksistani. 

Kerroin ensimmäiset tonttikuulumiset blogin puolella toukokuun puolessa välissä viikolla 20. Muistan hyvin juuri kyseisen blogin kirjoittelupäivän, kun istuin talon sisällä lähellä puolta yötä kylmissäni eristeläjän päällä ja pelko talon kastumisesta oli todellinen. Kattoa ei vielä ollut. Vain pressu, joka vuoti ja ulkona satoi kaatamalla. Tuolloin viimeistään raksaamisen raakuus tuli silmille. 

Kun tontti oli hankittu, piti alkaa miettimään silloisen oman osakkeen myymistä. Ostimme ensiasuntomme aikoinaan kahdella ajatuksella. Halusimme viihtyä, mutta halusimme myös olla varmoja, että kun aika koittaa, löytyy sille helposti uusi omistaja. Toki kolmantena olisi ollut sijoitusasunto ja voiton tekeminen, mutta ihastuimme tähän asuntoon niin paljon, että meille riitti, että saamme siitä tulevaisuudessa niin sanotusti omamme pois.

Välittäjän kanssa vai ilman?

Olimme pitkään seuranneet alueen asuntojen myyntihintoja, joten meillä oli aika hyvä käsitys hintatasosta. Halusimme kuitenkin ottaa muutaman välittäjän hinta-arvion asunnosta ja kuulla heidän välityspalkkiot, vaikka alustavasti olimme jo varautuneet myymään asunnon itse. Välittäjien antamat hinta-arviot olivat aika tasaisia lukuun ottamatta Kiinteistömaailmaa, jonka hinta-arvio oli selkeästi muita matalampi. Välityspalkkiot olivat meidän mielestämme melko korkeat varsinkin, kun ottaa huomioon, miten nopeasti naapureissa vastaavat asunnot olivat liikkuneet. Eräskin välittäjä mainosti hänellä olevan valmiit ostajat, jotka eivät saaneet naapuriasuntoa. Kyseinen välittäjä olisi silti ottanut useiden tuhansien välityspalkkion meidän asunnon myynnistä. Lisäksi välityspalkkio olisi pitänyt ottaa huomioon hinnassa tai tyytyä itse alempaan hintaan.

Varmistuimme välittäjien tapaamisen jälkeen siitä, että myymme asunnon itse. Lähdimme asunnon myyntiprosessiin ehkä hieman henkseleitä paukutellen, varmoina onnistumisestamme ja osaamisestamme. Kyllähän me osataan yksi asunto myydä halutulta alueelta, asuntohan myy periaatteessa itse itsensä!

Keittiö on tuntunut olevan koko talon suunnittelussa kivuliain kohta. Suuret linjat olivat selvät alusta alkaen, mutta keittiön lopullinen muotoutuminen pohjaan tuntui haastavalta. Ajatuksena meillä oli kysyä suunnitteluapua ja tarjous muutamasta keittiöfirmasta, mutta sitä ennen halusimme itse suunnitella keittiötä ja miettiä omia toiveitamme.

Toiveiden tynnyri

Minulla oli alusta pitäen haave avoimesta saarekkeellisestä keittiöstä, jonka toisella puolella olisi muutama baarijakkara seurustelua tai vaikka aamupalaa varten. Mielessäni oli vaalea symmetrinen ja moderni keittiö, jossa olisi kuitenkin jokin juju tai katseenkiinnittäjä. 

Halusin, että keittiömme olisi melko pelkistetty ja kodinkoneet tulisi integroituina. Samalla kuitenkin kaappeja täytyisi olla riittävästi. Kivitaso olisi ehdoton, koska se kestää hyvin kulutusta ja on helppo pitää puhtaana. Toivoin lisäksi, että liesituuletin olisi liedessä eikä seinällä. Olisi myös kätevä, jos uuni olisi lattiarajaa korkeammalla. Keittiössä olisi hyvä olla ikkuna tuomassa valoa ja aamiaiskaapin haluaisin, jotta saisin usein käytetyt, mutta laskutilaa paljon haukkaavat kahvinkeittimen, leivänpaahtimen ja vedenkeittimen piiloon. Iso apteekkarinkaappi kuiva-aineille olisi myös tarpeellinen ja olisihan se luksusta, jos keittiössä olisi myös pieni viinikaappi.

Pinterest ja blogit pursuavat toinen toistaan ihanampia keittiöinspiskuvia. Alla muutama kuva, joista saimme inspiraatiota omaan suunnitteluun sekä keittiön muodon että sävymaailman suhteen.

Ajattelin aina väliin kirjotella myös tänne blogin puolelle reaaliaikaisia tonttikuulumisia. Blogi siis tulee pomppimaan hieman ajassa eteen- ja taaksepäin, kun kerron takautuvasti meidän suunnitelmista ja toisinaan päivitän kuulumiset tontilta. Tässä ensimmäiset tonttikuulumiset.

P.s. Tätä kirjoittaessa äitienpäivänä istun vesivahdissa eristeläjän päällä talossa, jossa on vain hirsiseinät ja pressu kattona. Ulkona sataa kuin esterin tiedätte mistä ja pressuun on tullut reikiä, joista tippasee vettä sieltä täältä. Onneksi on ämpäreitä, termospullollinen kaakaota, kolme paitaa, toppatakki ja -housut – ja tämä läppäri viihdykkeenä. Tätä se nyt on. Mutta takaisin tonttikuulumisiin…

Alkuperäinen suunnitelma

Ostettu tontti oli siinä mielessä helppo, että periaatteessa kaikki maatyöt oli tehty valmiiksi. Tarvitsisi tehdä vain perustukset talolle ja nostaa maa oikeaan korkoon eli uutta maata ei juurikaan tarvittaisi. Meidän suunnitelma oli odottaa, että routa sulaa maasta ja ottaa maata perustusten kohdalta pois vain se verran kuin on tarpeen. Siitä jatkettaisiin sujuvasti sokkelin valuun ja niin edelleen.

Alkuperäinen aikataulusuunnitelma keväälle alkaen maaliskuun lopulta meni suurin piirtein näin:

- Maatyöt vkot 12-13
- Perustukset ja sisätäyttö vko 14
- Alapohjan eristykset yms. valua edeltävät työt vko 15
- Lattiavalu vko 17
- Hirret tontille vko 18
- Pystytys vko 18

Kuten ainakin kaikki jo joskus rakentaneet tai rakennuttaneet varmasti tietävät, hommat ei aina mene suunnitelmien mukaan ja tämä oli vain sen hetken paras arvaus tai tavoite.

Aikataulu uusiksi

Perustusten teko piti aloittaa maaliskuun lopussa ja kaivinkone tuli paikalle, mutta ikäväksi huomattiin, että routaa oli vielä reilu puoli metriä maassa. Vaihtoehtoina oli odotella, että routa sulaa, sulattaa maa tai vaihtaa uudet maat tilalle. Talon perustukset ovat niin oleellinen ja tärkeä osa koko projektia, että tässä kohden ei missään nimessä kannata oikoa.



Piti laskea aikataulua uudelleen. Tärkeimpänä oli, että pystytys täytyy aloittaa viimeistään parin viikon sisällä hirsien toimituksesta, ettei hirret makaa tontilla turhan kauan ja saa kosteutta, joka aiheuttaa hometta hirren pintaan. Koska aikaa hirsien saapumiseen oli tässä kohden 6 viikkoa, päätimme odottaa maan sulamista vielä pari viikkoa. Siellä sitä rampattiin tontilla harvase päivä kokeilemassa paljonko maa oli sulanut. Vaikka oli ollut jo melko keväiset kelit, välillä tuli lunta ja mieli tummu. Lopulta kahden viikon jälkeen aikataulupaineiden vuoksi oli tehtävä päätös vaihtaa maat.

Kaivinkone laulamaan ja maakuormien tilaus tontille. Onnea on muuten hyvä kaivinkonekuski, jolta hommat luonnistuu! Maat oli vaihdettu parissa päivässä ja aikataulun kiriminen alkoi. Lisätyötä ja -kustannuksia tästä tietenkin koitui, mutta oli tuossa kohtaa paras ja ainoa ratkaisu.

Hommat etenee

Kun pohjat oli tehty, seuraavana oli sokkelin vuoro. Sokkelivalun ostimme ammattilaisilta, koska heiltä se luonnistuu huomattavista sukkelammin kuin itse tekemällä ja toki perustuksille saa näin myös takuun. Sokkelivaluissa meni 3 päivää, joista ensimmäisenä muotit ilmestyivät tontille. Toisena päivänä talon sokkeli oli valettu ja kolmantena terassin sekä autotallin sokkeli. Kaivinkone takaisin töihin täyttämään sokkeleita ja täytötkin oli saatu tehtyä jo parissa päivässä. Poistettuja maita pystyi myös hyödyntämään sisä- ja ulkotäytöissä, koska kyseessä oli puhdas hiekka. Yhtään kuormaa maa-aineksia tontilta ei tarvinut ajaa pois.

Seuraavaksi oli edessä alapohjan eristysten laitto, viemäreiden ja lattialämmityksen asennukset yms. Myös hirret saapuivat tontille aikataulussa viikolla 18 ja sitä tavaraahan riitti! Ainoastaan vaarnarenkaat puuttuivat, joten pystyttämistä ei olisi voinut suorilta aloittaakaan. Vapun juhlinta meni tiiviisti raksatöissä.

Vauhti kiihtyy

Lattiavalu tehtiin pystytystä edeltävänä päivänä. Tässä kohtaa aikataulu oli erityisen tiukka, mutta onneksi kaikki meni suunnitellusti. Myös timpuri kävi tarkistuskierroksella samaisena päivänä. Ei tainnut uskoa, että pystytys alkaisi aikataulussa, koska oli meillä ollut sen verran kirittävää. Valettu lattia on kovettunut jo seuraavana päivänä ja pystytystöitä on huomattavasti mukavampi tehdä valetun lattian, kuin hiekan päältä. Toki juuri valetun lattian takia istun nyt täällä vahtimassa, ettei vettä pääsisi alimman hirren ja lattiavalun väliin, mutta ensi viikoksi on luvattu poutaa ja saadaan katto talon suojaksi.

Varsinainen pystytys päästiin kuin päästiinkin aloittamaan siis vain vajaa viikko myöhemmin kuin alun perin suunnittelimme, vaikka raksahommien aloitus viivästyi 3 viikkoa. Pystytyksestä voisin kirjoitella oman postauksen. Homma sujui pääosin mallikkaasti, mutta välillä ehti myös vastustaa. Loppujen lopuksi pystytykseen meni timpurin lupaamat kolme päivää - joskin hyvin pitkää päivää. Aluksi epäilimme vahvasti, että mahtaako ihan noin nopeasti nousta, mutta kyllä timpuri vaan tiesi. Nyt vielä katto pään päälle, niin voi nukkua yöt paremmin.

Jaksaa, jaksaa

Miehet ovat painaneet pitkää jopa 17 tunnin päivää tontilla. Aluksi pitkälti kahdestaan puolisoni ja appiukon voimin. Ilman appiukkoa emme olisi voineet tätä projektia edes aloittaa, koska meillä ei ole kokemusta rakentamisesta omasta takaa. Kehikon pystytyksessä meillä oli lisävoimia. Vanhan kunnon talkoovoimaa sekä timpuri ja nosturikuski.

Itse olen töiden ohella toiminut lähinnä muonittajana eli kokkaillut puolison äidin kanssa kotona ja vienyt lounaat, kahvit ja välipalat tontille. Lisäksi olen opiskellut (siitä ehkä lisää joskus myöhemmin, nimittäin se saattaa hyvinkin liittyä myös tähän projektiin) ja yrittänyt edistää suunnitelmia sisätilojen suhteen. Töiden ”ohella” jonkun tekeminen ei ylipäätään ole helppoa. Varsinkaan kun työt vievät suurimman osan aivokapasiteetista.

Jo tässä kohden, vaikka varsinaista rakennusvaiheen projektia on takana vasta 3 viikkoa, voin sanoa, että helppoa talon rakentaminen ei ainakaan ole. Omalta osaltani olen ainakin oppinut, että minulla on aika iso luotto tai vähintäänkin optimisten asenne omiin kykyihin ja jaksamiseen. Ehkä jopa turhankin. Myönnetään, ei tämä ihan uutena oppina tai yllätyksenä tullut. Ei ole eka kerta, kun minulla on monta rautaa tulessa. Tällä kertaa vain ehkä nostettuna taas uudelle levelille.

Aikataulussa ollaan

Alkuperäinen aikataulu ei juurikaan muuttunut lopputuloksen osalta, vaan sanotaanko, että pikemminkin ”tiivistyi” näin:

- Maatyöt vko 12-13 vko --> 16
- Perustukset ja sisätäyttö vko 14 --> vko 17
- Alapohjan eristykset yms. valua edeltävät työt vko 15 --> vko 18
- Lattiavalu 17 vko --> 19
- Pystytys vko 18 --> vko 19

Kuukausi takana, enää (toivottavasti) 7-8 edessä! Vähän meinaa palella ja väsyttää, mutta pitää muistaa, että lasi on puoliksi täysi. Ja eristelevyt takapuolen alla yllättävän lämpimiä.

Jos itse tontti ja taloprojekti lähti liikkeelle vitsailusta, alkoi suunnitteluvaiheessa kyteä lisää vitsejä. Näistä seuraavista vitseistä syntyneistä, ehkä jopa hulluista ideoista en olekaan vielä kertonut.

Vitsi numero yksi

Harrastan sirkusta ja tarkemmin sanottuna ilma-akrobatiaa. Rakkaimpana välineenä rengastrapetsi. Myös kankailla työskentelyn haluaisin oppia paremmin. Kerran me nyt olemme rakentamassa taloa, jossa olohuoneen huonekorkeus on yli 5,5 metriä, miksei saman tien ripustaisi trapetsia katosta. Tästä vitsailin lähinnä sirkuskavereiden kanssa, kunnes huomasin jo selaavani netistä trapetsimalleja ja pian siitä oli tullut yksi kriteeri olohuoneelle. Meille olikin pitkään tulossa olohuoneeseen trapetsi. Ja ehkä kangas. Miksei joskus köysikin, jos välinettä on helppo vaihtaa kiinnikkeeseen.

Kattomateriaalin valinta sai kuitenkin miettimään tätä uudelleen. Mielessä on ollut hirsiseiniä freesaamaan valkoinen kipsilevykatto, mikä on aiheuttanut päänvaivaa sirkusteluja ajatellen. Mitä jos levykaton kitatut saumat eivät kestä trapetsilla rimpuilun aiheuttamia joustoja kattoristikoissa? Miten trapetsin saa kauniisti ”piiloon silloin kun sitä ei käytä? Minne iso turvapatja laitetaan?

On mahdollista, että näistä johtuen joudun luopumaan sirkusnäyttämöksi muunneltavasta olohuoneesta. Varasuunnitelmana on kuitenkin sijoittaa trapetsi autotalliin, sillä meille on tulossa hieman normaalia korkeampi autotalli ja vahvistukset kattoon on suunniteltu valmiiksi. Toivottavasti en raksaprojektin aikana joudu jättämään ihan kaikkia sirkustunteja väliin ja unohda koko touhua. Sormet ristiin!

Vitsi numero kaksi

Rakastan vettä ja uimista. Vesi kantaa, kätkee sisäänsä täysin oman maailman, sen äärellä hengitys tasaantuu, eikä kiireenkään keskellä purista rintaa niin paljon. Mieli lepää, kun saa suunnata katseen kauas merelle, matkan päähän, jota ei enää osaa arvioida. Jos saisin mitä vain, haluaisin pihalle (tai sisälle) oman uima-altaan. Sellaisesta on joskus taidettu vitsaillakin. No sellaista ei ole tulossa, mutta kylpyhuoneeseen haluan ehdottomasti kylpyammeen, jossa voin lillua.

Kylpyammeessa ei ole mitään uutista, niitä löytyy melko monen uuden talon kylppäristä. Sitten aloimme vitsillä heitellä, että olisipa makea pakkassäällä katsella ulkona tähtiä lämpimässä poreammeessa kylpien. Liian luksusta meille, eihän me sellaista… Varsinkaan kun sisälle on jo tulossa kylpyamme. Tämän vitsailun aikaan puolisoni kävi eräissä polttareissa, jossa pojat sauno ja pulahteli poreammeeseen puolikkaan polttaripäivän verran. Ja olihan se ollut nastaa. Mitä jos sittenkin laitettaisiin poreamme, hän alkoi heti tämän reissun jälkeen ehdotella. Ja minuthan oli niin valtavan vaikea tähän suostutella (NOT).

Terassille on nyt piirretty varaus ulkoporeammeelle, joten sähköt sitä varten ainakin vedetään valmiiksi. Ehkä tämäkin haave lopulta toteutuu.

Vitsi numero kolme

Veden ja sen tuoman äärettömyyden tunteen lisäksi rakastan luonnonvaloa ja tilan tuntua. Isot ikkunat olisivat ihanat! Mutta eihän niissä ole mitään järkeä, kun uudet tontit ovat järkiään melko pieniä ja niimpä myös naapurit tulevat olemaan melko lailla katseluetäisyydellä. Isoja ikkunoita ei meidän tapauksessa voi perustella suoraan maisemallakaan. Vaikka olemme lähellä merta, ei meiltä ole suoraa näköyhteyttä merelle muuta kuin tietystä kulmasta ja todennäköisesti vain yläkerrasta. Isot ikkunat myös tuntuvat monille varmasti akvaariolta ja päästävät lämpöä sisälle turhankin paljon.

Talomalleja katsellessamme emme kuitenkaan edes vilkaisseet niitä, missä oli pienemmät ikkunat. Päinvastoin, meitä kiehtoi mallit, joissa oli lattiasta melkein kattoon asti ulottuvat ikkunat, mieluiten monta isoa ikkunaa ja useampi päällekkäin. Ylikuumenemisongelma on ratkaistu kattolipalla, mutta aivan varmasti joudumme ottamaan isot ikkunat etenkin pihasuunnittelussa tarkasti huomioon ja valittavana on vielä millaiset suojat haluamme ikkunoihin.

Eniten minua kuitenkin huolettaa tällä hetkellä oma mielikuvitus iltapimeällä ikkunan takana hiippailevista hahmoista. Eiköhän tästäkin päästä yli. Isot ikkunat joka tapauksessa tulee, joten luonnonvaloa piisaa.

Mikä tämän jutun vitsi oli?

Ehkä tämän postauksen keskeisin vitsi tai opetus voisi olla: varo mitä toivot. Tai varo mitä haaveilet! Kun tarpeeksi haaveilee, se saattaa lopulta toteutua.

Kehotan myös miettimään, mitä itse omalta kodiltaan haluaa. Jokaisella on varmasti eri tarpeet ja eri elämäntilanteet, mutta kodin tulee ennen kaikkea olla juuri SINULLE sopiva. Ei haittaa pitää mielessä kodin muunneltavuus elämän varrella ja se mahdollisuus, ettei se ehkä ole sinun koti koko loppuelämää. You never know. Siitäkin huolimatta, suunnittele koti rohkeasti ennen kaikkea itsellesi.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, lähtökohtana talon suunnittelussa meillä oli kaksikerroksinen moderni hirsitalo. Lähimpänä tuota oli Kontion Niittyrinne taloista C-malli. Talo miellytti silmää modernin ulkomuodon lisäksi, selkeän pohjan ja yksinkertaisen, muttei kuitenkaan liian yksinkertaisen muodon vuoksi. Niittyrinne on suorakulmion muotoinen, mutta porraskuilu on erotettu omakseen talon kylkeen, mikä oli meistä nerokasta, sillä portaat eivät näin veisi tilaa esimerkiksi olohuoneelta. Yksinkertaisen muotoinen talo on helpompi ja usein edullisempi rakentaa. Hirsitaloissa tyypillisesti nurkat ovat vaativimpia saada tiiviiksi, joten mitä vähemmän niitä on, sen parempi.

Jos meitä yhtään tuntee, niin arvata jo saattaa, ettei valmis talopohja meille kuitenkaan kelvannut sellaisenaan. Yritimme saada apua hirsitalotoimittajilta talomallin suunnitteluun ja kerroin aika suoranaisesti, miten arkkitehtiapu talotoimittajan takaa voisi olla hyvä myyntivaltti. Varsinkin kun huomioidaan, miten isosta ja rahallisesti mittavasta projektista oman kodin rakentamisessa on kyse. Nämä toiveet kaikuivat kuitenkin kuuroille korville ainakin niiden valmistajien kohdalla, joiden kanssa kävimme neuvotteluja, eikä apuja juurikaan herunut. Oli siis ryhdyttävä tuumasta toimeen itse.

Muutoksia muutosten perään

Kun aloimme pyörittelemään pohjaksi kaavailtua talomallia omasta näkökulmastamme ja tarpeistamme käsin, päädyimme hyvin pian tekemään siihen muutoksia toinen toisensa jälkeen. Muun muassa huonejärjestystä vaihdettiin alakerrassa. Valmiissa pohjassa oli kulku kodinhoitohuoneen kautta kylpyhuoneeseen ja saunaan. Me puolestamme halusimme kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen ehdottomasti erilleen toisistaan. Kodinhoitohuone on usein täynnä likaisia tai kuivumassa olevia pyykkejä, kun taas kylpyhuoneen kuuluisi olla rentoutumisen paikka. Lisäsimme kodinhoitohuoneeseen myös arkisisäänkäynnin, jotta pääsisäänkäynti pysyisi siistimpänä.



Keittiö oli koko pohjan haastavin osio. Toivoin kovasti saareketta, mikä aiheutti päänvaivaa pohjan suhteen, sillä saareke ei tuntunut mahtuvan siihen oikein mitenkään päin. Meillä oli muutenkin pitkä toivomuslista pohjan suhteen, eikä sen neliöt tuntuneet riittävän millään kaikkeen mitä toivoimme. Niinpä venytimme seiniä vuorotellen molemmista päistä lisäneliöiden vuoksi. Keittiö ja ruokailutila mietittiin lopulta pohjaan kokonaan uudelleen. Keittiösuunnitelmasta ja valinnoista voisin kertoa jossain kohtaa ihan omassa postauksessa.

Yläkerran osalta muutoksia tuli vähemmän ja huomattavasti pienemmällä määrällä pähkäilyä. Lisäsimme päämakuuhuoneen yhteyteen vaatehuoneen, joka oli itselleni ehdoton toive. Muutimme pienen WC:n isommaksi kylpyhuone-WC -yhdistelmäksi, jonne saamme myös rutkasti säilytystilaa. Turhan käytävän hukkaneliöt otimme osaksi päämakuuhuonetta.

Ammattilaisten välineet käyttöön

Kun sisälle oli tehty roimasti muutoksia, aloimme pohtia myös talon ulkomuotoa tarkemmin. Ulkomuodon hahmottelu kynän ja paperin avulla ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa kuin pelkän pohjan. Lopulta latasimme ammattilaistenkin käyttämän suunnitteluohjelman SketchUpin, jolla piirsimme talon ja päädyimme alla oleviin mutoksiin. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tämä muokkausprosessi vei kuukausia. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa varsinaisen rakennusurakan alkamiseen, joten halusimme tehdä kaiken omalla tahdillamme huolella suunnitellen ja makustellen.

Kaava määräsi kattoprofiiliksi harjakaton, joten muutimme Niittyrinne-mallissa olleen pulpettikaton harjakatoksi. Lisäksi kaava määräsi talon sijoittelun tontille tarkasti. Sen tuli olla neljän metrin etäisyydellä tontin pohjoisrajasta, jolloin tilaa jää etelän puolelle avautuvalle pihalle. Meidän pyörittelemissä talomalleissa tämä tarkoitti, että isot ikkunat tulisivat juuri etelän ja lännen puolelle pihalle päin. Totesimme kuitenkin etelään ja länteen avautuvat lähes lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ongelmallisiksi mahdollisen auringon aiheuttaman liiallisen kuumenemisen vuoksi. Koska emme halunneet luopua isoista ikkunoista, päädyimme venyttämään kattoa lipaksi ikkunoiden puolelle etelään. Tämä edellytti harjansuunnan kääntämistä vielä kokonaan toisin päin. Meidän silmäämme talo näytti vielä harmonisemmalta tämän muutoksen jälkeen.


Edellisessä kodissamme olimme tykästyneet reilun kymmenen neliön parvekkeeseen, jolla vietimme paljon aikaa pitkälle syksyyn. Halusimme myös uuteen kotiin kohtuullisen tilavat ja katetut parveke- ja terassialueet, joita suunnittelun lähtökohdaksi otetusta Niittyrinne-mallista ei löytynyt. Tässä vaiheessa suunnitelmia olimme törmänneet myös Finnlamellin uuteen mallistoon, jonka Westend 140 nimisestä mallista lainasimme idean lännenpuoleiseen parvekkeeseen ja terassiin. Tämä oli täydellinen idea, sillä näin saimme parvekkeen merelle päin!

Lopulta huomasimme, että olimme muokanneet taloa sen verran kauas alkuperäisestä mallista, ettei sitä hevillä enää samaksi tunnista. Varsinkaan ulkopuolelta. Tämän kuukausia kestäneen tee-se-itse arkkitehtirupeaman jälkeen totesimme, että talo oli melko lailla suunniteltu ja piirretty itse. Joskin ideoita muutoksiin lainattiin useammasta mallista. Jopa talofirmojen myyjät näyttivät hämmästyneiltä, kun esittelimme oman version talosta ja kerroimme, että suunnittelimme ja piirsimme sen itse.

Monta tapaa

Talomallin valinnan tai suunnittelun voi varmasti aloittaa monella tapaa. Toiset etsivät valmiin talomallin, toiset hankkivat arkkitehdin ja toiset aloittavat piirtämisen tyhjältä paperilta omien toiveiden mukaan. Me lähdimme liikkeelle ensimmäisestä eli etsimme valmiita talomalleja, mutta päädyimme muokkaamaan niistä omanlaisemme.

En väitä, että meidän tyyli olisi missään nimessä ainakaan nopein, helpoin saatikka fiksuin. Haastetta siitä ainakin sai ja joutui miettimään monen monta yksityiskohtaa lukemattomia kertoja uudelleen, sillä yksi pieni muutos poiki aina ketjun uusia muutoksia. Emme koskaan laskeneet montako versiota talosta lopulta piirsimme, mutta veikkaan, että monen monta kymmentä. Arkkitehti olisi varmastikin lähestynyt asiaa tyystin toiselta kannalta. Lähtenyt kenties miettimään millainen talo juuri kyseiselle tontille sopii ja mitkä ovat asiakkaiden toiveet talon suhteen. Mutta me ei olla arkkitehtejä, eikä osattu lähteä tyhjästä liikkeelle, joten meidän suunnitelma muotoutui eri tavalla.

Jälkeenpäin ajateltuna homman olisi tosiaan voinut tehdä helpomminkin, mutta eihän se silloin olisi ollut meidän näköinen projekti!

Hirsitalo. Se oli ainoa, mitä oli ehditty ”päättää” jo kauan ennen tontin ostoa. Koko hommahan lähti vitsailusta, miten meillä joku päivä olisi hirsitalo veden äärellä. Kun oikea tontti sattui kohdalle, kaupat oli tehty ja meille valkeni, että nyt ollaan tosissaan tekemässä taloa, alkoi pohdinta siitä, mitä tontille nyt aikuisten oikeasti rakennetaan.

Kiire suunnittelulla ei ollut, koska päätimme heti alkuun, että haluamme käyttää suunnitteluun reilusti aikaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - vai miten se nyt menee. Meillä oli siis ruhtinaalliset reilu vuosi aikaa tälle vaiheelle.

Alueen kaavamääräys antaa reunaehdot rakentamiselle ja meidän tapauksessa asemakaava-arkkitehti oli asettanut jokseenkin tiukat reunaehdot, joiden mukaan on mentävä. Niistä saisi aivan oman postauksensa, mutta ei mennä tässä siihen. Se, oliko meidän haaveet realistisia toteuttaa, oli joka tapauksessa projektin alkuvaiheessa vielä kovin hämärän peitossa.

Hirsitalon plussat vaakakupissa

Meidän tapauksessa lähtökohtana oli hirsitalo ja sitä vaihtoehtoa alettiin kartoittamaan. Jotenkin muoviin käärityn talon rakentaminen kuulosti itselle hassulta ajatukselta, kun luonnollinen hirsi on materiaalina nykyään jo hyvinkin saavutettavissa. Ehkä muutama vuosi sitten en olisi vielä näin ajatellut, mutta viimeisten ehkä parin vuoden aikana ajatukset hieman kaiken suhteen on menneet luonnollisuutta kohden.

Hirsi tuntui ainoalta oikealta valinnalta sen hengittävyyden ja hyvän sisäilman vuoksi. Toki hirsi on jonkun verran kalliimpi, mutta säästöä tulee sekä ajassa että materiaalikustannuksissa viimeistään siinä vaiheessa, kun sisätiloja aletaan rakentamaan. Ainakin siinä tapauksessa, jos haluaa säilyttää hirsipinnat sisäseinissä. Aluksi kyllä vertailimme juurikin esimerkiksi kustannuksia, mutta rehellisyyden nimissä meidän vaakakuppi ei tainnut olla hevillä keinutettavissa. Pystyin jo kuvittelemaan puun tuoksuisen kodin. Hirsitalo sen olla piti!

Lapsuuden haaveissa

Yksi jo lapsuuden unelmistani oli kaksikerroksinen talo. Ihailin ystävieni yläkerran huoneita ja pidin muutenkin lintuperspektiivistä ja sen tuomasta turvasta. Muistan suostutelleeni lapsena äitiä siihen, että meidän yksikerroksiseen lapsuuden taloon tehtäisiin minulle huone yläkertaan ja sinne kattoikkuna, josta voisin kaukoputkella katsella tähtiä. No sellaista ei tietenkään lapsen pyynnöstä tehty, vaikka äiti taisi ajatuksesta pikkiriikkisen jo innostuakin.

Onnekseni alueella, jolta ostimme tontin, on määrätty kaavaan, että talon tulee olla täysi kaksikerroksinen. Check! Suostuttelua ei siis tarvitsee jatkaa enää aikuisiällä kiitos kaava-arkkitehdin. Kaksikerroksinen hirsitalo sen olla piti.

Moderni talomalli etsinnässä

Sitten alkoi talomallien pläräily netistä. Ja sepä vasta olikin haastavaa! Valtaosa valmiista talomalleista tuntui olevan hyvinkin perinteisen tyylisiä hirsitaloja ristikkoikkunoineen ja monine kulmineen, mitä nimenomaan emme halunneet. Halusimme modernilla twistillä maustetun hirsitalon.

Melko alkutekijöissä löysimme Kontion malliston, josta erityisesti Niittyrinne C niminen malli miellytti meidän silmää ja pidimmekin sitä esimerkkimallina, kun jatkoimme meille täydellisen mallin metsästystä, koska eihän ensimmäinen (tämän ainakin naiset ymmärtää ;D) silmää miellyttänyt malli voinut olla se lopullinen valinta. Etsinnöistä huolimatta päädyimme palaamaan kyseiseen malliin aina uudelleen ja pyörittelimme mallin pohjaa ihan tosissaan olematta siihen kuitenkan koskaan täysin tyytyväisiä. Silti varmaa oli, että nimenomaan moderni hirsitalo sen olla piti.


Valmista talomallia ei tuntunut löytyvän, eikä lukuisat pienet muutokset pelastaneet vahvimpiakaan kandidaatteja. Tästä seurasikin melkoinen tee-se-itse arkkitehtiprojekti, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää. Se se vasta olikin! :D

Kuten jo blogin nimestä voi arvailla, tämä blogi tulee täyttymään hirsitaloaiheisista kirjoituksista ja ainakin alkuun nimenomaan hirsitalon rakennusprojektista kertovista postauksista noviisien silmin tarkasteltuna. Olkoon tämä sekä päiväkirjanomainen "pliis pysy järjissäsi tämän järjettömän projektin ajan" -paikka ajatuksilleni että arkisto, josta saan itsekin lukea myöhemmin tästä ajanjaksosta. Ja jos näistä jaetuista kokemuksista on jollekulle toiselle rakentajalle hyötyä, niin vielä parempi!

Mutta takaisin otsikkoon. Hups, me ostettiin tontti -toden totta. Tarkoitus on rakentaa talo itse, aikalailla alusta alkaen talon suunnittelusta ja hirsikehikon pystyttämisestä lähtien. Miltein noviisina. Kyllä, tämä on tietoinen päätös, vaikka samalla tiedostan, että ehkä jopa hullua ellei seinähullua.

Mahdottomat unelmat

Niin siinä vain kävi. Kuten meille aika monesti aiemminkin. Ensin heitetään läppää ja unelmoidaan toisinaan jopa mahdottomia ja aikamme vitsailtuamme kysytään puolitosissaan toisiltamme, että ”mitä jos?.” Vastaavia esimerkkejä meiltä löytyy historiasta useampiakin: ostettiin vene ennen omaa ensimmäistä asuntoa puoliksi opintolainalla ja vitsailtiin sen jälkeen, että parempi veneen alla kuin taivasalla. Hankittiin ensimmäinen asunto meidän unelmien asuinalueelta ja päätettiin tehdä siihen täydellinen pintaremontti itse ilman aiempaa remontointikokemusta. Kumpaakaan en ole katunut ja kummatkin on osoittautuneet hyviksi ideoiksi.

Itseasiassa meidän koko tontti- ja taloprojekti lähti liikkeelle puolisolleni jo pakkomielteeksi tulleesta ajatuksesta omasta lämmitetystä autotallista, jossa hän voisi tehdä remonttejaan. Jep, luit oikein: autotallista. Siihen ei autokatoksellisessa luhtitalossa asuminen taipunut. Talliosakkeet taas ovat kohtuuttoman hintaisia pieneksi kopiksi, jonne kuitenkin pitäisi aina varta vasten lähteä ja josta tulisi jatkuvasti kuluja myös vastikkeen muodossa. Ainoana järkevänä vaihtoehtona tuntui olevan oma talo, jonka pihalla olisi autotalli. Itselleni omakotitalo tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Mihin kaksi ihmistä edes tarvitsisi niin paljon tilaa ja mihin kaikkeen muuhun omakotitaloon uppoavan rahan voisi käyttää? Keksin ainakin miljoona syytä miksi ei.


Autotallista ei kuitenkaan päästy yli eikä ympäri, joten listasin omat mahdottomat toiveeni talolle, jos sellaiseen joskus hamassa tulevaisuudessa ryhdyttäisiin. Toiveet talon suhteen olivat yhtä utopistia kuin monen muunkin täydellisestä kodista haaveilevan. Se olisi tietysti veden äärellä, kaksikerroksinen, siinä olisi oma piha, mutta se ei olisi hirvittävän kaukana keskustasta. Ja jos joskus rakennettaisiin oma talo, niin se olisi ehdottomasti hirrestä. Näitä ja monia muita toiveita aina heiteltiin ilmaan ja sitten naurettiin räkäisesti päälle, että sellainen tehdään heti kun voitetaan lotossa.

Vaikka kyseessä oli meidän välinen vitsi, niin eihän siinä olisi ollut mitään hauskaa, ellei olisi vitsillä käynyt silloin tällöin katselemassa tontteja. Milloin ajelimme joen rannalla olevilla tonteilla, milloin kävimme pitkillä kävelyillä katselemassa tyhjiä maapalstoja ja ihastelemassa joelle laskevaa aurinkoa. Eräällä kerralla puoliso ajeli yksin uudella tonttialueella vain tappaakseen aikaa kun minä olin hierojalla. Hieronnan jälkeen hän päätti näyttää paikkaa samantien minullekin. Jotain tuossa uudessa asutusalueessa oli, mikä veti puoleensa. Kenties vieressä avautuva meri, aivan uusi sopivan pieni alue tai se, että tontit oli parhaillaan myynnissä ja siinä kunnossa, että rakentamisen voisi aloittaa lähes suorilta ilman erityisiä maatöitä.

Mitä jos?

Vitsillä vierailtu tontti jäi kytemään mieleen niin, että siellä piti käydä ajelemassa muutamankin kerran, kunnes sanottiin ääneen se kuuluisa kysymys ”mitä jos?”. Tontti täytti pelottavan monta laatikkoa jopa minun älyttömällä toivelistalla. Siitä se sitten lähti. Soitto kiinteistövälittäjälle, tonttien esittely, pino esitteitä ja takaraivossa pieni kiireen tuntu. Mitä jos juuri meidän katselema tontti ehtii mennä sivu suun, onko nyt aika toimia?

Kuukauden pohdiskelun, laskimen pyörittelyn, maanmittauksen ja muutamien valvottujen öiden jälkeen se vain päätettiin. Ostetaan tontti ja murehditaan vasta sitten, milloin itse rakentaminen alkaisi ja millaisen talon rakentaminen. Tuo kaikki kävi lopulta ihan mielettömän äkkiä ja kyseenalaistin useaan kertaan, ollaanko me ihan hulluja. Muistan vieläkin sen hölmistyneen tunteen, kun asteltiin ulos pankista kaupanteon jälkeen ja katsottiin toisia hieman epäuskoisesti. Istahdimme kauppakahveille lähikahvilaan puoliksi innoissaan ja puoliksi kauhuissaan.

Tästä se lähtee!

Meillä on nyt oma tontti meren äärellä, vajaat 100 metriä mereltä. Välissä pari taloa sekä puistosuikale, mutta ainakin yläkerrasta näkymät on merelle saakka.

Aikaa tontin ostosta on nyt kulunut reilu vuosi. "Hetki" piti makustella ja totutella ajatukseen ennen kuin rohkenin perustaa blogin. Kirjoittaminen tekee projektista vieläkin todemman tuntuisen.

Tontin ostosta saakka oli varmaa, että projektin kanssa ei hätiköidä, vaan annetaan aikaa suunnittelulle ja tehdään mahdollisimman paljon itse. Nyt on vuosi suunnittelua takana ja aika paljon kerrottavaa. Tästä hullusta tai hullun rohkeasta projektista kerron sitä myöten, kun projekti etenee.

Tervetuloa seuraamaan modernin hirsitalon rakennusurakkaa!